(toiminnot)

hwechtla-tl: Immateriaalilaki

Kierre.png

Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset


(Lain tarkoitus on taata ihmisille oikeus luovuutensa hedelmiin ja muille kohtuullinen oikeus nauttia toisten luovuuden tuloksista sekä edesauttaa ja rohkaista sitä sosiaalista prosessia, joka koostuu yksittäisten ihmisten henkilökohtaisten panosten kertymästä ja jota kutsutaan kehitykseksi.

Laissa on yhtä sun toista viilattavaa eikä siitä tällä hetkellä lähes täysin puuttuvia erityistapauksia voine jättää kokonaan pois. Silti uskon, että tekijänoikeus- ja patenttikäytännössä olisi saavutettavissa huomattavasti suurempaa yhtenäisyyttä vailla tarvetta säännösten sisältö-, media-, tai taiteenalarajoitteisiin.

Erityisesti työstämistä vaatinee patenttiasetusten sovittaminen kansainvälisiin patenttisäännöksiin, sekä siirtymäsäännökset nykyisestä tilanteesta.)

Tämä laki korvaa patenttilain (15.12.1967/550) sekä tekijänoikeuslain (8.7.1961/404).

Määrittelyitä

1 §

Immateriaalihyödykkeellä tarkoitetaan henkilön tuottamaa ajatusta, ideaa, ilmausta, keksintöä, havaintoa tai näiden yhdistelmää kuten teosta, selitystä, teoriaa, menetelmää, tiedon järjesteltyä kokoelmaa tai suunnitelmaa.

Immateriaalihyödykkeeksi ei katsota:

  1. ajatusta, ideaa, ilmausta, keksintöä tai havaintoa, joka on laajuudeltaan niin vähäinen, että kuka tahansa voisi sen sattumalta tehdä;
  2. ajatusta, ideaa, ilmausta, keksintöä tai havaintoa, joka on luonnollinen ja erittäin todennäköinen seuraus luomistilanteissa vallinneista oloista eikä siksi ole katsottavissa tekijänsä henkilökohtaiseksi tuotokseksi;
  3. ajatusta, ideaa, ilmausta, keksintöä tai havaintoa, joka on omaksuttu toisesta lähteestä.

2 §

Kappaleella tarkoitetaan immateriaalihyödykkeestä tuotettua, aineellista toteutusta, josta tai jonka välityksellä alkuperäinen immateriaalihyödyke on omaksuttavissa tai tarkasteltavissa. Kappale voi olla aineellinen esine, maailman osa, toiminta tai tapahtuma. Esityksellä tarkoitetaan kappaletta, jota ei voi säilyttää eikä toisintaa sellaisenaan.

Sellaista esinettä, maailman osaa, toimintaa tai tapahtumaa, josta vain osa on katsottavissa yksittäisen immateriaalihyödykkeen kappaleeksi, koskevat kappaleesta tehdyt määräykset vain kyseiseltä osalta.

3 §

Immateriaalihyödykkeen tai kappaleen käyttäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka kappaletta havainnoimalla omaksuu immateriaalihyödykkeen siten, että pystyy puolestaan tuottamaan siitä kappaleita, nauttimaan siitä tai hyödyntämään sitä omissa luomuksissaan.

Immateriaalioikeus

4 §

Immateriaalihyödykkeen luojalla on immateriaalioikeus luomukseensa. Immateriaalioikeus tuottaa jäljempänä säädetyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden päättää immateriaalihyödykkeen kappaleiden valmistamisesta ja saattamisesta ihmisten tietoon, lukuun ottamatta 19 §:n rajoituksia.

Immateriaalioikeus on voimassa, kunnes on kulunut 20 vuotta immateriaalioikeuden haltijan kuolinvuodesta, tai, mikäli immateriaalioikeuden haltija on tuntematon, teoksen ensimmäisen kappaleen tuottamisvuodesta.

5 §

Immateriaalihyödykkeen tekijällä on oikeus tulla mainituksi immateriaalihyödykkeen luojaksi kappaleen yhteydessä, eikä ketään saa mainita jonkun muun tekemän immateriaalihyödykkeen luojaksi ilman molempien osapuolten erillistä suostumusta.

Immateriaalihyödykettä ei saa muuttaa tekijän taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta vakavasti loukkaavalla tavalla, eikä sitä saa saattaa ihmisten saataville tekijää loukkaavalla tavalla tai yhteydessä.

6 §

Immateriaalioikeus on luovuttamaton. Sopimukset, joilla immateriaalihyödykkeen luoja yrittää rajoittaa omaa immateriaalioikeuttaan, ovat vailla lainvoimaa.

7 §

Immateriaalioikeuden haltija voi sopimuslisenssillä antaa osan tai kaikki oikeutensa immateriaalihyödykkeeseen jollekin muulle oikeushenkilölle. Tällainen sopimus voidaan tehdä enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Ehdot, jotka jatkavat oikeuden lisensointia pidempään kuin viisi vuotta sopimuslisenssin teosta, ovat vailla lainvoimaa.

8 §

Immateriaalioikeuden haltija voi kappaleeseen liitetyllä avoimella lisenssillä luovuttaa osan tai kaikki oikeutensa immateriaalihyödykkeeseen kappaleen käyttäjille.

Osittaisten ja kasautuvien immateriaalioikeuksien kohdentuminen

9 §

Immateriaalioikeuden haltija voi olla vain henkilö, joka omalla luovalla toiminnallaan on tuottanut immateriaalihyödykkeen. Milloin immateriaalihyödykettä ei voi katsoa selkeästi yksittäisen henkilön tuotokseksi vaan se on syntynyt monen henkilön keskinäisessä prosessissa, katsotaan immateriaalioikeuden kuuluvan jaetusti prosessiin osallistuneille henkilöille.

Immateriaalioikeus ei voi kuitenkaan kuulua yhteisölle tai organisaatiolle, lukuun ottamatta 7 §:n sopimuslisenssikäytäntöä ja 8 §:n avoimen lisenssin käytäntöä, vaikka immateriaalihyödykkeen tekijät muodostaisivat kyseisen yhteisön tai työskentelisivät sen hyväksi.

10 §

Milloin immateriaalihyödyke perustuu olennaisesti aikaisempaan immateriaalihyödykkeeseen tai muodostaa mielekkään kokonaisuuden vain yhdessä aikaisemman immateriaalihyödykkeen kanssa, katsotaan immateriaalihyödykkeeksi se osa ajatuksesta, ideasta, ilmauksesta, keksinnöstä tai havainnosta, joka tekee siitä erillisen aikaisemmasta immateriaalihyödykkeestä. Myös tällaiseen osaan sovelletaan 1 § 2 mom:n rajoituksia.

Patentti

11 §

Patentilla tarkoitetaan yksinoikeutta teknisluontoisen keksinnön ammattimaiseen tai teolliseen hyödyntämiseen alla säädetyllä tavalla.

12 §

Keksinnön tekijä voi hakemuksesta saada patentin immateriaalihyödykkeeseensä, mikäli se täyttää seuraavat ehdot:

  1. immateriaalihyödyke ei ole sisällöltään olennaisesti sama kuin jokin aiempi, riippumattomasti tehty immateriaalihyödyke;
  2. immateriaalihyödykkeellä on ilmeistä ja selvästi todettavaa kaupallista käyttöä, joka ei ole yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaista;
  3. immateriaalihyödykkeen ammattimaisen tai teollisen hyödyntämisen tuotosten perusteella on todennäköistä kyetä muodostamaan alkuperäinen immateriaalihyödyke tai sen kappale;
  4. immateriaalihyödykettä tarvitaan välttämättä näiden tuotosten tekoon.

13 §

Patentin myöntää patenttiviranomainen. Suomen patenttiviranomaisena on patentti- ja rekisterihallitus. Patenttihakemus tehdään kirjallisena patenttiviranomaiselle patenttiviranomaisen tarkempien ohjeiden mukaan. Patenttiviranomaisella on oikeus periä patenttihakemuksista kohtuullinen maksu.

Patenttihakemuksessa tulee olla keksinnön selitys niin tarkasti, että alan asiantuntija pystyy siitä ymmärtämään keksinnön, ja täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus).

14 §

Patenttiviranomainen huolehtii ja varmistaa, että patenttihakemus täyttää vaatimukset sekä kohdistuu immateriaalihyödykkeeseen, joka on patentoitavissa.

15 §

Patentti on voimassa neljä vuotta hyväksymisajankohdastaan. Patenttia koskevat asiakirjat ovat julkisia patentin myöntämispäivästä alkaen.

16 §

Kuka tahansa voi tehdä julkaistua patenttia vastaan väitteen kiistääkseen patentinhaltijan oikeuden patenttiinsa. Kun patenttia vastaan on tehty väite, patenttiviranomaisen tulee saattaa se patentinhaltijan tietoon ja tutkia patentinhaltijan oikeus patenttiin. Mikäli oikeus havaitaan puutteelliseksi, patentti raukeaa.

17 §

Patenttiviranomaisen päätöksistä voi valittaa ja patenttiviranomaisen on tutkittava valitus. Kiistatilanteissa patenttioikeus voidaan selvittää tuomioistuimessa.

Käyttäjän oikeudet

18 §

Kappaleen käyttäjää ei voida pitää syyntakeisena kappaleen käyttämiseen, vaikka hän olisi toimillaan myötävaikuttanut immateriaalihyödykkeen omaksumiseen. Vastuu kappaleen käyttämisestä on aina sillä, joka on saattanut kappaleen käyttäjän saataville.

19 §

Kappaleen käyttäjä saa lainmukaisesti käyttöönsä saamansa kappaleen myötä seuraavat oikeudet, joita immateriaalioikeuden haltija ei voi rajoittaa:

  1. oikeuden esittää kappaleen yksityisesti tai pienelle ihmisjoukolle;
  2. oikeuden tehdä uusia kappaleita (kopioita) omaan käyttöönsä. Siten valmistettua kappaletta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen;
  3. oikeuden käyttää kappaletta pienimuotoisesti opetus- tai tutkimustarkoituksessa tai yhteisön sisäiseen tiedotuskäyttöön;
  4. oikeuden esittää kappaleen julkisesti tai saattaa sen julkisesti lainattavaksi muulla tavalla kuin joukkoviestimien välityksellä kohtuullista korvausta vastaan, joka suoritetaan immateriaalioikeuden haltijalle;
  5. oikeuden käyttää kappaletta omien ajatusten, ideoiden, ilmausten, keksintöjen ja havaintojen pohjana;
  6. oikeuden käyttää immateriaalihyödykkeen pieniä osia lainauksina, esimerkkeinä, kommentoinnin kohteina tai muussa vastaavassa tarkoituksessa omissa luomuksissaan;
  7. oikeuden myydä kappale edelleen.

20 §

Yleisillä kirjastoilla ja viranomaisarkistoilla on oikeus tallettaa immateriaalihyödykkeiden kappaleita ja esittää tai lainata näitä kappaleita julkisesti.

kategoria: politiikka


Pikalinkit:


kommentoi (viimeksi muutettu 24.01.2012 14:44)