Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Takaisin mökkitalkoista, joissa vivuttiin laituria ylös pohjamudista, uusittiin ponttooneja (kirjoitetaanko se tosiaan kahdella oolla? En ole koskaan käyttänyt tuota sanaa kirjoitetussa tekstissä...), tervattiin portaita ja vietettiin mukavan rentoista elämää.
Sain SOK:n nerokkaasta yhteishyvä-lehdestä kimmokkeen kirjoittaa lasten kasvattamisesta.
Tyttäreni muuten sanoi minulle, että minun pitäisi maistaa kalaa. Hän pitää kalasta paljon. Minä sanoin, että tiedän miltä kala maistuu ja että se on ihan jees. Tyttäreni sanoi, että hänestä olisi OK, jos ostaisin kalaa. Kun sanoin, etten aio, hän totesi senkin olevan OK.
Meillä ei ole televisiota. Mutta minä en aio tyrkyttää valintojani lapsilleni. Minusta on OK, jos he katsovat televisiota kavereidensa luona ja syövät lihaa, mutta minulla ei ole velvollisuutta edesauttaa sitä. Entäs alkoholi?-)
Palasin Visbysta. Gotlanti on kumma sekoitus aromystiikkaa, turisteja, öklöttävän hyvinvoivaa ruotsalaista maaseutua ja Viron saarten kaltaista hiljaista silleenjätettyyttä.
Jännää, joku oli lisännyt tälle sivulle päiväkirjaentryn. Panen sen vaikka esille kohtaan lisäys ulkopuolelta. (Huomautus arvoisalle kirjoittajalle: jos haluat pitää omaa nettipäiväkirjaasi täällä, tee sille oma sivu, esim. VirginMaryn nettipäiväkirja.)
Olimme tänään synnytyssuunnittelussa. Erinomaista, mitä kaikkea nykyään voikaan suunnitella.
Viime aikoina on ylläpidonomaista säätöä kertynyt rankemmanpuoleisesti. Tässä alkaa tulla tosi ammattimainen olo varmuuskopioinnin suhteen.
Kävin lounaalla; paikan kokin jonkun sukulaisen poika oli ulkopuolella leikkimässä. Poika oli noin 6-vuotias, melkoinen hurjapää, eikä puhunut suomea sanaakaan. Mielenkiintoista selittää toisilleen asioita, kun kumpikaan ei tajua sanoista mitään. Pojan isä tuli lopulta pöytääni istumaan ja sitten juteltiin lapsista.
Minä olen kasvissyöjä. Aloin kasvissyöjäksi alun perin siksi, ettei eläimiä voi uskoa kunnolla ymmärtävänsä: jos ei tiedä, tekeekö oikein vai väärin, on yleensä parempi varmuuden vuoksi pidättäytyä. Sitä paitsi kasvissyönti on minulle helppoa - jos se on vaikeaa, se ei ole oikein. Aika monet ystäväni ovat tulleet kasvissyöjiksi vähän samalla asenteella: ruokavaliosta on tippunut pikku hiljaa lihaa ja eläintuotteita pois, kun ei ole tehnyt mieli niitä eikä ole mitään syytä ostaa niitä.
Pidän enemmän soija-, riisi- ja kauramaidosta kuin tavallisesta maidosta, eikä kananmunan maku mielestäni sovi kovin hyvin leivonnaisiin. Mutta viime aikoina joka helvetin vegaanituotteeseen on alettu lisätä kaikenlaisia ravinteita, ennen kaikkea kalsiumia. Ilmeisesti länsimaissa asuva ihminen on tuomittu saamaan yliannostuksen kaikista tunnetuista ravinteista ja aliannostuksen kaikista tuntemattomista. Pohjoisamerikkalaiset (kuulemma) sairastuvat usein Eurooppaan tultuaan keripukkiin, kun kaikki ei ole C-vitaminoitua.
Luonnollisuus on hyvä heuristiikka onnellisuuteen. Mutta koska asioista ei voi sanoa varmasti, kuinka "luonnollisia" ne ovat, jokainen käyttäköön omaa käsitystään; luonnollisuutta ei voi käyttää perusteluna sille, mitä muiden pitäisi tehdä.
Taidan vihdoin kirjoittaa, mitä globalisaation ns. vastustaminen tarkoittaa.
Valjastin tänään DLT-nauhurin käyttöön. Unixissa nauhureiden käyttöliittymä on varsin hauska. Sitä paitsi taas totesin, että BSD:n man-sivuilta löytyy kaikki, ja se löytyy hyvin, siinä missä GNU:n man-sivut ovat paskoja (pääasiallisen dokumentaation on tarkoitus olla infossa, mutta myös info-noodit ovat paskoja).
Töissä sanottiin: "sen takia varmaan sä tiedät niin monista asioista kun sua kiinnostaa aina kaikki". 'nuff said.
Tapasin toissapäivänä puoli-iranilaisen elämäntapakulkurin nimeltä Leila. Hän(kin) kannatti yhteisöllisyyttä ja ihmisistä kumpuavaa hyvää oloa. Ja hyvää itsetuntoa ja -tuntemusta.
Kävimme Linnanmäellä. Oli tarkoitus pitkästä aikaa mennä laitteisiin (olen viimeksi ollut Lintsillä muussa kuin kaitsijan ominaisuudessa ehkä 12-vuotiaana), mutta sitten ulkoilmanäyttämöllä oli hyvä esitys, ja kulutettiinkin aikaa katsomalla sitä. Breikkari-akrobaattiryhmän rastapää oli niin olemukseltaan kuin liikkeiltäänkin tismalleen Tekken 3:n Eddy.
Puhuessani testausstrategioista syyllistyin (toivottavasti viimeistä kertaa) sellaisen asian julistamiseen, mistä minulla ei ole riittävästi kokemusta. Ilmiö on muutenkin yleinen IT-maailmassa, missä on paljon hienoja teorioita siitä, kuinka asiat pitäisi tehdä, ja useimmat teoriat äärimmilleen vietynä tuottavat hirveitä tuloksia. Niin tämäkin: näen sivukaupalla selityksiä siitä, miten pystyy testaamaan etukäteen www-systeemejä, graafisia käyttöliittymiä, palvelinkomponentteja... kaikki tämä vaivannäkö sellaisen tarpeen vuoksi, joka alun perin on keksitty eikä tullut vastaan.
Sinänsä testien tekeminen on todellakin hyvä asia. Useimmista tulee fanaattisia testaamisen kannattajia sillä hetkellä, kun ensimmäistä kertaa automatisoitu testi osoittaa suoraan bugin, jota he olisivat ehkä muuten joutuneet metsästämään ties kuinka kauan. Automatisoidut testit antavat sen luottamuksen koodiin, jota muutosten tekeminen monimutkaisiin järjestelmiin edellyttää. Silti testaamisen aiheuttama overhead on todellinen ja tulee ottaa huomioon projektia suunniteltaessa.
Muuten, on hauskaa, että nykyään tuntee itsensä kapinalliseksi, jos pitää päällään Dragon Ball (Doragonbooru) -paitaa. Doragonboorun ympärillä pyörivä härdelli on taas hyvä esimerkki siitä, kun ihmisillä on vahvoja mielipiteitä asioista, joista he eivät tiedä mitään.
Unohdin kertoa, mutta pari viikkoa sitten taloyhtiön rappuihin ilmestyi kieltolappuja. Siitä seurasi pieni kieltolappuepisodi.
Minulla oli tänään hirmu hauskaa töissä kirjoittaessani Unix-peruskurssin opetusohjelmaa.
Vihdoinkin takaisin. Olimme melkein viikon sukuni ihanalla vanhalla ränstyneellä mutta loistavasti toimivalla mökillä, jota vieläpä hallinnoidaan kollektiivisesti ja, polemiikkia lukuun ottamatta, varsin sopuisasti. (Sitä ennen olimme toisella mökillä, jonka yhteishallinta on tuottanut huomattavasti enemmän ongelmia.) On mukavaa, kun sahat, kirveet, viikatteet ja vesurit ovat kunnollisia laitteita eivätkä mitään kaupunkirautakaupasta ostettuja säälittäviä räpellyksiä. Ja kun vene on helpposoutuinen.
Maaseudulla käyminen tekisi hyvää monille kaupunkilaisille, kaupunkilaiset tarvitsevat oppia yhteisöjen muodostamisessa. Tai no, voi näyttää, muttei pakottaa näkemään. Niin uskonnollisia kuin poliittisiakin vertaisyhteisöjä seuratessa on tullut huomanneeksi myös, että meno ei muutu tasa-arvoiseksi poistamalla johtajat, vaan poistamalla alaiset.
Olen miettinyt ja odotellut seuraavaa aktivismitrendiä kuin kuuta nousevaa. Eläinten oikeudet eivät ole tarpeeksi monimutkainen asia täyttääkseen kokonaisen sukupolven aatemaailmaa. Muut, kuten globalisaation ns. vastustaminen, vesittyvät siitä, ettei julkisuudessa ole saatu kunnolla selitetyksi, mistä koko liikkeessä on edes kyse, tai kärsivät huomion puutteesta (kuten esimerkiksi erinomainen transmigraationvastustuksenvastustusaktivismi). Toivoisin, että suuryritysten vastustaminen tarjoaisi helpon, käsinkosketeltavan ja vaikutuksiltaan kauaskantoisen tavan olla aktivisti.
Melkein jokainen ystäväni on jossain vaiheessa uneksinut kahvilan perustamisesta.
Paria päivää aiemmin kävelin Marjaniemen rannassa yöllä. Rantaruovikossa oli umpeen kasvamassa oleva polku ränstyneine siltoineen ja hämyisine pensaineen. Ajattelin koskettaa vettä, mutta se näytti läheltä täysin punaiselta. Ja seuraavana päivänä se oli kuivunut.
Lähden ainakin viikoksi mökille - HeiHei
Pikalinkit: