Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Jotta argumenttia voisi kritisoida, se on ymmärrettävä. Tämä lähes ilmeinen asia on usein jätetty huomiotta (tahallaan?). Argumentin muotoilu yksiselitteisesti ja tarkasti on vain yksi keino tässä - on myös ymmärrettävä, mihin argumentilla pyritään, miksi, ja kuinka olennainen kyseinen argumentti on.
Usein esitetään erilaisia listoja virhepäätelmistä. Ne, jotka uskovat vakaasti formaaliin logiikkaan, luettelevat ensimmäisinä erilaiset implikaatiovirheet ja sellaiset. Mutta suurin osa virhepäätelmistä on erilaista sanojen käyttöön liittyvää.
Mielestäni ylivoimaisesti yleisin "virhepäätelmä" on se, että ei oikeasti väitetä mitään, vaikka puhe/teksti kuulostaisikin siltä. Tällöin ei ole mitään, mitä voisi tarkastella. Esimerkki tällaisesta on "Puoliveriset perkeleet, jotka tunkeutuvat Suomen hyvinvointivaltioon ja vievät naisemme, on tätä jo kylliksi katseltu." tai "Ei mikään hintelä hernekeppi täällä muille, miten pitää hommia tehdä."
Toinen hyvin yleinen "virhepäätelmä" on tärkeä ja kyseenalainen pohjaolettamus. Esimerkiksi "mikä on elämän tarkoitus?" olettaa, että elämällä on jokin tarkoitus. Tämä lause muuten syyllistyy toiseen yleiseen argumentaation tuhoajaan, sanojen käyttämiseen ilman, että niiden merkitysten on tarkoituskaan olla selviä (eli epätarkkaan merkitykseen). Toinen samanlainen on "mikä on totuus?". Tällaisiin voi tietysti vastata mitä vain maan ja taivaan väliltä.
Jos nämä on vältetty, ollaan jo yleensä tekemisissä ilmauksen kanssa, jonka on tarkoitus tarkoittaa jotain. Tämän yrityksen voi edelleen pilata sanojen käyttö tuntemattomassa merkityksessä, yhden sanan käyttö kahdessa merkityksessä ja käsitteiden esittely ilman, että esittelee selkeästi niiden välisiä suhteita. (Sitten on huomattavasti harvinaisempi virhe, jossa kahta käsitettä pidetään itsestäänselvästi erinä, koska niihin viitataan eri sanalla, vaikka ominaisuuksiensa ja rakenteensa puolesta niitä on mahdoton erottaa toisistaan. Esimerkiksi useiden kristillisyyttä elaboroivien filosofioiden "jumala" ja "maailma" ovat tällaiset käsitteet.)
Yleensä, jos nämä on vältetty, ollaan tekemisissä jo aidon väitteen kanssa. Kun tehdään todistusta, jossa yksi väite seuraa toistaan, seuraavaksi yleisin virhe onkin sitten väittää, että jokin asiaintila seuraa toisesta, kun oikeasti näin ei ole. Myös erilaisia tapauksia tutkivat argumentit kaatuvat lähes aina siihen, että niissä ei ole otettu huomioon kaikkia tapauksia. Itse asiassa näitä raakoja "ei seuraa" -virheitä ei voi erottaa tilanteesta, jossa on ääneen sanomattomia pohjaoletuksia - mutta usein nämä pohjaoletukset, jos ne oikein ääneen sanoo, ovat hurjempia kuin mitä itse argumentista arvaisi. Siksi mielestäni argumentista pitäisi melkein aina konstruoida pätevä lisäämällä (arvaamalla) sen pohjaoletuksia, jotta voisi pureutua näihin oletuksiin sen sijaan, että sanoisi argumentin olevan "virheellinen".
Tämän jälkeen tulevatkin sitten klassiset virhepäätelmät: kehäpäätelmä, implikaatiovirheet, modaliteettivirheet, väärät yleistykset ja niin edelleen.
Tietysti suurimman osan ajasta argumentin analysointi on turhaa ja samoin on turhaa tunnollisesti varustaa tekstejään analysoijia varten tarkoilla muotoiluilla. Esimerkiksi tämän nettipäiväkirjan teksti on toistuvasti toteavaa vailla minkäänlaisia perusteluja: kaikilla on tähän oikeus, ja eritoten, koska täällä voi esittää eriävän mielipiteensä ja sille perustelut, minulla ei ole tunnontuskia...
Roomalaiset muuten aikoinaan näkivät kaiken koulussa opetettavan, myös logiikan, retoriikan palvelijoina. Totta onkin, että kaikenlainen oppi auttaa puhumaan vakuuttavammin. Ja vakuuttava puhuminen, toden totta, on aliarvostettu asia nykyään.
Logiikan vähäpätöisyyttä argumenttien kannalta kommentoidaan osaltaan teini-ikäisenä kirjoittamassani tekstissä puhtaan järjen ylistys - not.
Elakim: Hei, mä en ihan tajua, missä mielessä tuossa esimerkissä ei-minkään väittämisestä ei väitetä mitään, jaksatko vähän elaboroida?
atehwa: Hmm, siitä on tarkoitus puuttua päälauseen predikaatti ja/tai kohde sanalle "tätä", jolloin relatiivilause jää määrittäväksi lauseelle, jossa ei ole väitettä. Otin relatiivilauseen sisältä pilkun pois, mikä ehkä selkiyttää asiaa. Tai sitten voisin yrittää kehittää toisen esimerkkivirkkeen.