Viime päivinä pohtimistani asioista, seksin käytössäännöistä ja sopimusten välttämisestä, en ole saanut mitään tarpeeksi kiteytettyä aikaan kirjoittaakseni sitä. Sen sijaan olen nähnyt taas paljon unia.
Eilen pääsin/jouduin pitkästä aikaa maistamaan torjutuksi tulemisen tunnetta. Se on hyvin tärkeä tunne: pitäisi oppia ymmärtämään, miksi torjutuksi tuleminen on niin raskasta.
Numerokirja on pitkästä aikaa edistynyt (vähän). http://sange.fi/~atehwa/numerot/kirja.html
Tekisipä mieleni julistaa pyykkitupien ylistyslaulua. Jostain syystä tuttavani eivät keskimäärin tajua, miksi haluan näyttää heille taloyhtiömme pyykkituvan ja mitä mielenkiintoista kyseisessä paikassa on. Minä rakastan pyykkitupia, vähän niin kuin takapihoja rakastetaan: ne ovat funktionaalisen estetiikan sikermiä, piilossa mutta yhteisiä, karuja mutta täynnä tekemistä. Miten aikuisesta voi olla tylsä paikka, jossa lapsi keksii vaivatta tekemistä yli puoleksi tunniksi? Tutustukaa pyykkitupiinne, ihmiset: voi käydä, että kerran kokeiltuanne ette enää koskaan halua palata käyttämään omaa konetta.
Jotkut väittävät, että sitoutuminen on vaikeaa, mutta irrottautuminen se vasta vaikeaa onkin.
Kirjataan muistiin muutama määrämuotoinen verkkosisältöajatus.
Hihi, sain tietää, että pari-kolme vuotta sitten kielitieteilijöiden ainejärjestölehdessä julkaistaviksi tarjoamani artikkelit oli julkaistu nyt. Kyseiset artikkelit (generatiivisuudesta ja unix-peruskurssin opintomonisteen osa) ovat tosin olleet (tietysti) täällä tarjolla jo kauan... mutta paperille painaminen ei ole koskaan pahasta.
Tässä on taas sarja aiheita, joista en ehdi kirjoittaa nyt: valta, vapaus, hierarkia. Liittyvät sekä anarkismiin että siihen, mihin oikein pyrin.
Yksi eilinen tyttäreni kanssa käyty keskustelu jäi kirkkaasti mieleeni. Kirjoitan tähän, kuinka se suunnilleen meni, jotta voitte pitää minua loistavana isänä tai syyttää aivopesusta tai ihmetellä tytärtäni tai kaikkia näistä (ja vielä muutakin) sopivassa järjestyksessä.
T: "Se on hankalaa kun on toisaalta kiva olla poika mutta toisaalta myös
kiva olla tyttö ja tehdä kaikkea tyttömäistä..."
M: "Mutta tiedätkö, mikä siinä on suuri ilon aihe? Se, ettei tarvitse
valita!"
T: "Niin, ei tarvitse valita, onko tyttö vai poika vai ihan mitä vaan!
Voi olla vaikka sukupuoleton..."
M: "Tai ulkoavaruuden olento. Vaikka et sä voi olla syntynyt
ulkoavaruudessa kuitenkaan."
T: "Niin, tai ulkoavaruuden olento. Tai vaikka tieviitta. Mä seisoisin
näin" (seisahtuu tönköksi) "ja mulla olis tässä" (osoittaa otsaansa)
"kyltti joka sanoo, mihin pitää mennä..."
M: "Niin, susta tulis hieno tienviitta. Voisit kertoa kaikille, mihin
niiden pitää mennä."
T: "Niin... mä olisin tälleen ja pyörisin" (nauraa) "tai sitten mä
voisin olla auto."
M: "Brum brum brum." (mietin hetken) "Vapaus."
T: (miettii) "Niin, kyllä mun kohtalo taitaa olla vapaus. Se, että mä
voin olla ihan mitä vaan. Tai ettei mun tarvitse noudattaa sääntöjä,
sääntöjä mä en siedä."
M: "Ainakaan turhia sääntöjä."
T: "Niin tietysti, esimerkiksi ettei saa juosta pihalla."
M: "Niin, maailmassa on aika paljon turhia sääntöjä: jossain enemmän,
jossain vähemmän. Tiedätkös, mikä on oikea turhien sääntöjen kultamaa?"
Tämä on ollut aivan ihmeellinen viikko. Mutta kirjoitetaanpas unipäiväkirjaa pitkästä aikaa. Luin myös Ursula K. Le Guinin Osattomien planeettaa (yksi maailman parhaita kirjoja muuten) ja mietin, mitä on sosiaalisuus lahjana.
Tyttäreni luki tänään leikisti kirjaa, jonka nimi oli mukamas Teinit ja ympäristö tai jotain sinnepäin. Yhdessä kohtaa sanottiin: "Maapallo on kuin diskopallo, joka kiertää ympyrää." 'nuff said.
Teineistä puheen ollen, tänään kun olin himmeässä univelassa rahdannut penskat vaihtoon ja aioin alkaa chillata, tuli jostain kymmenpäinen lauma riehuvia yläasteikäisiä, jotka kaatoivat vettä toistensa päälle ja nokittivat siitä, kuka seurustelee kenenkin kanssa. Olivat tosi hauskoja :)
Pikalinkit: