Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tieteenfilosofiassa on valtava määrä teorioita, jotka luonnehtivat tiedettä, sen pyrkimyksiä, käytäntöä, määrittelyä, sosiologiaa, rakennetta ja niin edelleen. Voin yrittää listata niitä tähän jossain myöhemmässä vaiheessa.
Suurimmalla osalla tiedettä määrittävistä teorioista on ongelmana se, että ne yrittävät löytää tieteelle kriteerin, joka on tarkasti määritelty. Kuitenkin tieteen harjoittamiseen kuuluu suuri määrä rinnakkaisia prosesseja, jotka palvelevat kukin erilaisia toistensa asettamia tarkoituksia. Näitä prosesseja ovat esimerkiksi aineiston keruu, taustateorioiden muodostus, yleistysteorioiden muodostus, mallitusteorioiden muodostus, testaaminen, raportointi, luotettavuusanalyysi, vertailu, kokeet ja niin edelleen.
Jotta tieteenfilosofia pysyisi ollenkaan hanskassa, sen pitäisi mielestäni keskittyä löytämään se tieteen päämäärä, jota kaikki tämä härdäys pyrkii palvelemaan. Jos näitä päämääriä onkin useita, niitä ei mielestäni voi olla yhtä paljon kuin tieteen käytäntöjä. Väitän, että ideaalitieteen päämäärä on selittäminen. Tämä ei tarkoita selittämistä missään erityisessä mielessä, vaan täysin samassa merkityksessä kuin arkikielenkäytössä puhutaan selittämisestä. Mutta selittäminen tarkoittaa hyvin monta asiaa. Selittämisen teoria.
Muita alipainotettuja päämääriä ovat mielestäni tieteen yhteisöllisyys / hierarkkisuus (jonkinlainen kontrollirakenne), välinearvo (useat tutkimukset tehdään todistukseksi jostain sillä hetkellä poliittisesti tärkeästä kysymyksestä) ja relevanssi (suurin osa väitteistä, ettei tieteellisellä tutkimuksella X ole käytännön merkitystä, on paskanjauhantaa) sekä alipainotettuja piirteitä mielenkiintoisuus, perinteisyys, itsekritiikki ja meta-analyysi (pyrkii osoittamaan tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet eri pisteissä jo ennalta) ja vertaiskunnioitus.
Ylipainotettua on ainakin pyrkimys totuuteen... minähän olen relativisti.
Tieteenfilosofia ei periaatteessa eroa filosofiasta yleensä, eikä tiede tiedostusprosessista yleensä. Tiede on vain täsmällisempää ja kenties syvällisempää kuin arkitiedostaminen. Tieteenfilosofian määrittelyn pitää aluksi ratkaista filosofian peruskysymys: mistä tieto tulee? ja mitä tieto näinollen on? Onko tieto ympäröivän todellisuuden heijastusta ihmisen tajunnassa (materialismi), vai tuleeko se ihmisen pään sisältä (Kant), vai onko se jumalan ilmoitusta (idealismi,Hegel, ym).
Koska tiedostaminen ei ala koskaan alusta, vaan jatkaa siitä mihin edellinen sukupolvi on jäänyt, niin tiedostamisella on yksilön kannalta kaksi lähdettä: kulttuuriperintö ja empiiriset havainnot. Materialistinen dialektiikka pyrkii yhdistämään nämä kaksi lähdettä siten, että lopputulos vastaa ympäröivää todellisuutta. Kysymys totuudesta ratkaistaan vuorovaikutuksessa luonnon ja ihmisten välillä.
Olen periaatteessa samaa mieltä siitä, ettei tieteellä ole mitään perustavanlaatuisesti erilaista luonnetta verrattuna muuhun "tutkimukseeen" ja ihmisen uteliaisuuden tyydyttämiseen (tiedostus-termin käyttäminen tässä on mielestäni turhan laveaa ja harhaanjohtavaakin); sen sijaan olen eri mieltä ainakin seuraavista asioista: