Tätä en jaksa selittää kunnolla. Jos ette tajua niin voivoi. (Itsekin alan unohtaa joistain kohdista, mitä ne tarkoittavat...)
Idea on se, että on kaksi asiaa, jotka nähdään selittämiseksi: uusien ilmiöiden tuominen vanhojen käsitysten piiriin ja toisaalta vanhojen käsitysten yhtenäistäminen uudella teorialla. Lisäksi ihminen kiinnittää huomiota moniin erilaisiin syihin, sillä maailman käytännöllinen ymmärtäminen vaatii monitasoista ymmärrystä asian syistä.
assimiloiva soveltaminen, arkiselitys, väitteet korrespondenssista fuusioiva teoretisointi, tieteellinen selitys, mallitus
(vastaavat karkeasti kvalit. ja kvantit. tutkimusta)
deskriptio assimiloiva: vertailu, [allegoria] fuusioiva: yleistys, metafora laki, eksternaalisten ilmiöiden vastaavuus assimiloiva: ennusteenmukaisuus fuusioiva: vastaavuus faktorien välillä, faktorianalyysi
(eri merkityksiä sanalle "syy")
funktionaalinen ([aka] kausaalinen) assimiloiva: reduktio fuusioiva: teoriaoliot ja niiden väliset interaktiot emotionaalinen ([aka] fenomenaalinen, subjektiivinen) assimiloiva: eläytyminen fuusioiva: itseanalyysi ja sen soveltaminen yhteisöön sosiaalinen (intentionaalinen) assimiloiva: teleologia, sos. selitys fuusioiva: perustarpeet ja tarvehierarkiat, itsejärjestäytymisteoriat, peliteoria, sos. käsitteenmuodostus finaalinen (obj.) assimiloiva: uskonnollinen selitys, eettinen soveltaminen fuusioiva: uskonnot, filosofiajärjestelmät, arvokeskustelu
Näitä saa minun puolestani lisätä / ehdottaa, jos keksii...
Yllä olevassa on paljon hienoja sanoja, mutta ainakaan minulle ne eivät ilmaise selittämisen olemusta. Selittäminen (suullinen tai kirjallinen) liittyy tiedostusprosessiin eli tajunnassa olevan ideaalisen tiedon kielelliseen esineellistämiseen, jotta kanssaihminen voisi tehdä havaintoja ajatuksistasi. Kielellinen selittäminen on ajatuskuvien kääntämistä symboleiksi, sanoiksi. Kuinka nuo sanat vastaavat sitä, jota niiden pitäisi heijastaa,todellisuutta, onkin toinen asia. Jotta tämä puoli tulisi asiasta julki, muodollisten esineiden lisäksi tulisi ajatuskuvat esineellistää myös sisällöllisesti vuorovaikutuksena luonnon (tuotannossa) ja ihmisten kesken (yhteiskunnan muuttamisena). Ennen sivistyneistöä ja tiedettä (ja siitä on kauan) kielellistä selittämistä ei juuri tapahtunut. Tajunnan ideaalinen tieto esineellistettiin vain sisällöllisesti: tekoina. Se mitä syntyi, ilmensi totuutta.
Jos "kielellinen selittäminen on ajatuskuvien kääntämistä symboleiksi, sanoiksi", silloin esimerkiksi poikani lausahdus "kaakaoo" on (oman tahdon) selittämistä. Teorian (joka yllä on oikeasti esitetty hyvin epäselvästi) tarkoitus on erottaa selittäminen muunlaisesta kommunikaatiosta. Yritän siis löytää niitä piirteitä, joiden perusteella tiettyä puheaktia pidetään nimenomaan selityksenä eikä esim. käskynä, toteamuksena, tarinankerrontana (mutta: tieteelliset teoriat mystiikkana) tai vitsinä.
Mielestäni on myös harhaanjohtavaa kutsua esim. lausetta "puu kasvaa" selitykseksi sellaisenaan. Mikä tahansa kuvaus ei ole mielestäni selitys, vaan sen tekee selitykseksi se, millä lailla se muuttaa ajatusrakenteita.
Pikalinkit: