Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
En taaskaan oikein tiedä, mistä suunnasta aloittaisin. Sanojen tai käsitteiden merkityksestä maailman hahmottamiselle taitetaan peistä. Oletetaan, että on olemassa ulkoinen maailma, joka on jonkinlainen ja jossain tilassa riippumatta siitä, kuinka paljon sitä havainnoidaan. Tällaisen ulkoisen maailman perusteella jotkut ajattelevat, että sanojen merkitys maailmaan on vähäinen. Toisaalta ihmisellä on kokemusmaailma, josta on viime kolmensadan vuoden aikana enenevässä määrin huomattu, että siihen vaikuttaa se, miten ihminen jäsentää ulkoista maailmaa. Viime vuosisadalla tultiin pisteeseen, jossa jotkut olivat valmiit väittämään, että ihmisen kokemusmaailma on kokonaan ihmisen jäsennyksen määrittelemä.
On hyvä esittää joitain esimerkkejä, jotta tietäisitte, mistä puhutaan. Esimerkiksi värien nimet eivät usein täsmää eri kielissä. Japanin "aoi" tarkoittaa karkeasti ottaen suomen "sinistä" ja "vihreää": taivas on "aoi", samoin liikennevalo, jolla saa mennä. Tämä vaikuttaa kokemusmaailmaan siten, ettei ole väliä, mistä aoin sävystä (sinisestä, vihreästä, jostain muusta) on kyse. Ihminen voi sanoa pitävänsä aoin värisistä asioista ja toiset voivat tehdä hänestä persoonallisuusanalyyseja sen perusteella, tietämättä, pitääkö hän yhtäläisesti niistä asioista, joita suomalainen sanoisi vihreiksi ja niistä, joita sinisiksi.
Tunteiden nimet eivät täsmää. Sellaisissa kulttuureissa, joissa vanhempain tunne lapsiaan kohtaan on "rakkaus" ja nuorten kaipuu ja himo toisiaan kohtaan myös "rakkaus", mietitään enemmän näiden yhteyttä kuin kulttuureissa, joissa näitä kutsutaan eri nimillä. Yhdessä kulttuurissa ihmisten tekemisiä selitetään tunteella, jolle ei toisessa kulttuurissa ole nimeä: esimerkiksi suomen kielen sanalle "vahingonilo" ei tahdo löytyä englannista täsmällistä vastinetta. Niissä kulttuureissa, joista tällainen sana puuttuu, ei tietenkään esitetä juuri samanlaisia analyyseja ihmisten motiiveista.
Saman kulttuurin sisällä ihmisten erilaiset käsitykset käsitteiden sisällöistä vaikuttavat heidän maailmankuvaansa. Yksi tarkoittaa "aikuisella" asioistaan huolehtivaa ihmistä, toinen muista vastuuta ottavaa. Heille on eri sisältö sillä, kun heitä sanotaan aikuisiksi, ja heille merkitsee eri asiaa, jos he pyrkivät olemaan aikuisia. Mikä vielä tärkeämpää, he usein ymmärtävät eri asiaa sillä, kun muita kutsutaan aikuisiksi ja kun muut pyrkivät olemaan aikuisia. Tämä vaikuttaa muun muassa heidän käsitykseensä siitä, kuinka yhteiskunta toimii.
Hyvä. Nämä ovat siis mielestäni kiistattomia osoituksia siitä, että kieli vaikuttaa kokemusmaailmaan ainakin jollain lempeällä, kierolla tavalla. Kun paljon tällaisia epävastaavuuksia kasaantuu, voivat kahden ihmisen maailmat vaikuttaa hyvinkin erilaisilta. Mutta onko ihmisten kokemusmaailma kokonaan kielen määrittämä? Minusta näin ei ole, ei edes vaikka kaikki ajattelu olisi käsitteellistä. (En ota ollenkaan kantaa nyt siihen, vaikuttaako kieli ei-käsitteelliseen ajatteluun vai ei.)
Ajatellaanpa jotain sanaa, vaikkapa "kivi". Se on siinä mielessä käsite päässäsi, että voit sanoa kaikenlaisista asioista, ovatko ne kiviä. Joissain tuomio on varmasti siinä rajalla, mutta tietyt asiat ovat selkeämmin kiviä kuin toiset. Tutkitaan seuraavaksi jotain kiveen liitettyä väitettä: "Kivet ovat kovia."
Ajatellaanpa seuraavaksi jotain erittäin pehmeää asiaa (voit huvin vuoksi kuvitella, että se on sellainen, mitä itse kutsuisit nimellä "pulla"). Olkoon yksi ihminen tästä sitä mieltä, että se on kivi, ja toinen, ettei se ole. Näillä ihmisillä on siis kivelle selkeästi erilainen määritelmä: toisen ihmisen määritelmään pehmeä asiamme sisältyy, toisen ei.
Ajatellaan seuraavaksi, että nämä ihmiset pamauttavat pehmeää asiaa (kiveä/pullaa) nyrkillään. Nyt he kokevat jotain. Toisen mielestä kivet ovat edelleen kovia eikä hakattu asia ollut kivi. Toisen mielestä hakattu asia oli kivi, joten kivet eivät ole kovia tai kovaa asiaa voi hyvin hakata ilman, että sattuu. Kun "kivi"-käsitteen määritelmää muutetaan, muuttuu myös se, mitkä väitteet siitä pitävät paikkansa. Mutta näiden väitteiden perusteina olevat kokemukset ovat samoja.
Jos joku pitää pehmeää asiaa kivenä samalla, kun kivet ovat hänestä kovia ja kovaa asiaa hakattaessa sattuu, ja jos hänen kokemuksensa tukevat näitä käsityksiä, hän eroaa kollektiivisesta maailmankokemuksesta aivan eri tavalla kuin ihminen, joka määrittelee kiven tai pehmeän eri tavalla kuin muut. Hänen kokemustaan sanotaan yleensä vääräksi tai harhaiseksi eikä sitä pysty ymmärtämään vaihtamalla sanojen merkityksiä. Kun kaksi ihmistä ovat eri mieltä asioista, he yleensä yrittävät tarkentaa, mitä heidän sanansa tarkoittavat. Yleensä osoittautuu, että heidän sanansa viittasivat eri osaan maailmasta: joko siksi, että he käyttävät sanoja eri merkityksissä, tai siksi, että heidän kokemuksensa ovat eri asioista.
Mutta on hankalaa nähdä tätä "kokemusta", koska sen voi nimetä miten vain. Kuitenkin olen taipuvainen väittämään, että kokemuksen luoma verkko on pikemminkin varsin tiukka kuin epämääräisen löyhä. Jokainen sana kantaa mukanaan odotuksia, jotka sitovat sanan omalta osaltaan kokemukselliseen verkkoon. Jos joku esittää väitteen, joka ei minusta pidä paikkaansa, pystyn seuraamaan pieleen menneitä oletuksia sen perusteella, minkä kaiken pitää olla toisin, jos tämäkin asia on:
Okei, tämä on köyhä esimerkki, mutta oikeasti, kuinka usein olette törmänneet väittelyyn jostain tosissaan konkreettisesta? "Teekupeissa pysyy vesi, öljy ei"? "Hammasharja puhdistaa paremmin, kun pitää harjapäästä kiinni"? "Tuossa ei ole porrasta. Onpas. Eipäs."? Millaisia käsitemäärittelyitä ihmiset tarvitsisivat, että asiaa tutkiessaan kokisivat sen eri tavalla? Pystyisikö yksi määrittelemään käsitteensä niin, että kokisi öljyn olevan tallessa kupissa samalla, kun toinen määrittelee käsitteet siten, että kokisi öljyn valuneen syliin? Pystyisikö toinen kokemaan nousseensa yläkertaan toisen kokiessa tippuneensa puuttuneen portaan kohdalta alas, käsitteitä muuttelemalla?
Asiaan liittyvät:
Lordetäti: Gergeniläistä ontologista relativismia. Nakkaa gergeniläistä kivellä ja pyydä konstruoimaan se sosiaalisesti siten, että se ei satu, niin eiköhän tokene.
On reaalimaailma, joka on materiaa, ja joka on sanoista riippumatta sellainen kuin on. (Joudumme tietenkin puhumaan siitä käsitteillä.) On sosiaalinen todellisuuden sanoisinko labiili puoli, joka todellakin on hyvin sopimuksenvarainen ja jatkuvan neuvottelun alaisena.
Ja sitten on jonkinlainen harmaa alue: sosiaalinen todellisuus, joka periaatteessa on sopimuksenvarainen, mutta käytännössä konsensuskoheesio on niin suuri, että konsensuksen haastaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Tällaiset totuudet ovat Ian Parkerin sanoin "ontologisoituneet". Esimerkiksi: ei ole kivaa asua rikosten riivaamassa slummissa, syöpään kuoleminen on kielteinen kokemus, on pelottavaa olla raskaan tykistökeskityksen alaisena sodassa.
kategoria: kieli kategoria: filosofia