Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minun elämäni on hyvin erilaista sen mukaan, kumpaan näistä kiinnitän huomiota. Kun saaminen on huomion keskipisteessä, korostuvat mahdollisuudet, kaikki se, mitä maailmalla voisi olla annettavaa. Kun menettäminen on huomion keskipisteessä, korostuu se, mitä jo on olemassa, ja mistä ei halua luopua. Näillä on varmaan yhteyttä elämänvaiheeseen ja semmoiseen (katso vaikkapa merkityksetön tarina 2 ja motivaation viisi väriä), mutta ne vaihtelevat muutenkin.
Minulle omista lapsistani huolehtiminen on merkittävä projekti. Lapsissa on paljon menetettävää: tuntuu karvaalta, jos lapsen elämä on vaikeampaa kuin tälle soisi. Lapset selviävät monenlaisesta ja joskus vanhemmat kokevat lasten ongelmat rankempina kuin lapset itse, mutta on rankkaa katsoa, jos lapsi on vaikkapa vähemmän iloinen kuin aiemmin tai pelkää selvästi jotain. Lapsen pelko on myös merkki menetyksiin takertumisesta ja kantaa hedelmää vielä pitkään kerran päästyään vauhtiin.
Ylipäänsä, maailman valtavuuteen ja mahdollisuuksiin uskominen on perusteltua niin kauan, kuin ne tuntuvat hyviltä. Mahdollisuuksien kanssa eläminen ei ole tyhjää haihattelua, vaan yksi ihan mahdollinen tapa elää. On mahdollista suhtautua ilolla ja uteliaisuudella kaikkeen, mitä tulee vastaan. Tämä keveys ja maailmasta nauttiminen ovat tärkeimpiä asioita, joita en haluaisi menettää. En halua, että elämästäni tulee sellaista, että teen asioita, joiden pitäisi olla hauskoja, mutta en nauti niistä. Enkä halua, että lapseni joutuvat elämään siten.
Omituista kyllä, yleensä huomio kiinnittyy menettämiseen, kun valmiiksi on vähän, eli olisi paljon saatavaa; saamiseen, kun valmiiksi on paljon, eli paljon menetettävää. Tämä on ihmisten läheisyydenkaipuussa keskeinen tragedia.
Kyseessä on jonkinlainen kierre: jos kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin, saa paljon ja on helppoa elää tyytyväisenä. Jos ei ole tyytyväinen, huomio alkaa kiinnittyä siihen, mikä edes on hyvin, ja alkaa pelätä sen menettämistä. Jos yrittää pitää kiinni, ei osaa nauttia kaikesta siitä, mitä on tarjolla. Menettämiseen takertuvan perusturvallisuus on heikko.
Millä tällaisia tunteita voisi auttaa? Miten voi ottaa rennosti ja saada sen, mitä haluaa? Miten voi auttaa lasta huomaamaan ympärillään ilon aiheet ilman, että kokee sitä velvollisuudekseen? Siinäpä miettimistä kerrakseen...