Thrunen ankara nyrkki on katkaissut kapinaliikkeen selkärangan. Iomedaelaisten fanaatikkojen armeijat on lyöty ja hänen majesteettinsa laki on palautettu valtakuntaan. Hiljalleen poikkeuslait nostetaan ja elämä palaa normaaleihin uomiinsa. Jotkin asiat ovat kuitenkin muuttuneet pysyvästi. Vangittuja kapinallisia riittää mestattavaksi viikkokaupalla ja kuten maan tapa on, kaaoksessa syytöksiä esitetään välillä vähän muodon vuoksi ja muutama syytönkin pääsee välillä päästään.

Hieman yllättävästi, Iomedaen palvontaa ei kuitenkaan kielletä lailla.

Hahmot

Arabelle Arionne ottaa nöyränä vastaan Länskruunun piispan roolin. Hän ottaa vahvan kannan Asmodeen temppelin korjaamiseen ja laittaa paikallisen papiston ruotuun, jotta kapinahenki ja Iomedaen hömppä saadaan nitistettyä kaupungista. Samalla Arabelle huolehtii maineensa korjaamisesta kirkon sisällä ja luo uutta luottamusta siitä, että hän ajaa nimenomaan kirkon asiaa, eikä kuningattaren. Arabelle vierailee Helvetin portilla Aregon vankilassa, kutsuen sieltä itselleen apulaisia. Hän myös pyrkii järjestämään Visperthulin tilalle jonkun toisen hallitsemaan porttia kun itse ei ole paikalla. Hänen tulevat vuotensa tulevat olemaan täynnä pyrkimyksiä yletä Kirkon hierarkiassa ja saada yhä korkeampi rooli, jotta Länskruunun pölyt voidaan vaihtaa Egorianin loistoon. Hän tekee parhaansa nitistääkseen Länskruunun vigilanteja, mutta tuntuu olevan voimaton sen suhteen. Yöt hän nukkuu demiulottuvuudessaan, jossa Asmodeukselle siunattu kirkko kasvaa ja kehittyy yhä komeampaan loistoon vuosien edetessä. Arabelle seuraa muutaman kerran vuodessa edellisiä kumppaneitaan, Nemanjaa vähiten sillä hän on oikealla tiellä. Vesperin ilmoitettua hänen elossaolostaan Arabelle tuntee kiukun sydämessään ja pyrkii huolehtimaan ettei hänen vastuualueillaan pääse demonikultit kasvamaan. Tämä kiukku kuitenkin laantuu pian, sillä Arabelle tietää ettei Vesperillä ole aidosti taitoa tai halua järjestelmälliseen toimintaan. Harrastakoon mitä tahansa ja luulkoon olevansa iso kiho. Gwalurin olemassaolosta Arabelle ei sen sijaan tunnu saavan tietoa. Joko hän piilottelee hyvin loitsujen ulottumattomissa tai on pysyvästi kuollut. Arabellella on paikoittain hieman ikävä Gwalurin ilmiselvän feikkiä pokkurointia.

Isoaari

Kuningatar Abrogail, rangaistakseen Fexin huonetta arkkiparoni Fexin petturuudesta, evää hänen perillisiltään Isoaarin maat ja tittelit. Sen sijaan hän lahjoittaa ne Nemanjalle yhdessä demiparonin tittelin kanssa. Arvo ei ole periytyvä.

Mikäli Nemanja ei tee mitään poikkeuksellista, Boudra Voralius jatkaa Isoaarin temppelin johdossa viisivuotiskautensa loppuun. Hänet nimitetään jatkokaudelle, missä vaiheessa hän ymmärtää lasikaton tulleen vastaan. Katkeran, ikääntyvän papittaren elämän ainoita valopilkkuja ovat hänen laumalleen suorittamansa veriuhrit ja Ursion Tauranonin kanssa kahnaaminen.

Notaari Wenbrade Brakenbol kuolee vanhuuttaan pian kapinan jälkeen, kouluttamatta koskaan jatkajaa työlleen. Seurauksena Isoaarin maakirjat ovat sekaisin vielä vuosia. Asiaa ei auta se, että varomattomat tutkijat onnistuvat vapauttamaan liudan epäkuolleita luurankoja hänen kellariarkistoistaan.

Hevosennaamainen Ursion Tauranon jatkaa Isoaarin sheriffinä. Hänellä on maine rehtinä mutta jämptinä miehenä ja hän on etenkin sotaveteraanien suosiossa. Boudra ja Ursion eivät tietenkään tule toimeen keskenään ja heidän kähinänsä ovat pikkukaupungin arkea.

Ingoe Zoags on pelannut korttinsa oikein ja vaurastunut kapinan yhteydessä. Nemanjan jälkeen hän on Isoaarin rikkain mies. Kaikki Cheliaxin kulta ei kuitenkaan voi ostaa hänelle tyylitajua.

Novennia jatkaa Viimeisen taiston majatalon emäntänä hamaan tulevaisuuteen saakka. Hän ei koskaan avioidu.

Alkemisti, apteekkari ja yleispuoskari Elish Odmer saa tietää Nemanjan nimityksestä. Järkytys ja pelko murtavat hänen hauraaksi hapertuneet hermonsa ja pimentävät hänen järkensä valon lopullisesti. Hän elää loput päivänsä oman vaivaistentalonsa potilaana, koskaan toipumatta.

Gerya Rohalendi ja Jemmy Kemmaino pakenevat heti kun mahdollista Remesianasta Andoraniin. He eivät koskaan palaa Cheliaxiin.

Kantaria

Arkkiherttua Narikopolus asettuu jälleen taloksi Kantariaan. Hän suorittaa muutaman näytösluontoisen teloituksen, mutta Thrunen agenttien työ oli sen verran perinpohjaista, että hänelle ei jäänyt hirveästi tekemistä. Elämä Kantariassa palaa normaaleihin uomiinsa nopeammin kuin muualla ja arkkiherttua tuntuu haluavan että koko välikohtaus vain unohdettaisiin mahdollisimman nopeasti. Yksi kapinan pysyvistä jäljistä on kuitenkin Iomedaen temppelin jääminen Asmodeuksen kirkon omistukseen.

Linton Demeer ja Loredana Viorica jatkavat elämäänsä Kantariassa ja ovat pikkukaupungin tärkeimpiä kansalaisia.

Jana Holdus pulpahtaa jälleen pinnalle joitain vuosia myöhemmin vapaassa Ravounelissa. Hän avaa siellä majatalon.

Portti Helvettiin Aregon vankilassa jää auki ja Arabelle kykenee rajallisesti kontrolloimaan sitä vieläkin. Visperthul kuitenkin surmattiin Länskruunun taistelussa, eikä ayngavhaul ole enää auttamassa sen hallinnassa.

Senara

Senaran taistelu on yllättävän ankara ollakseen hyökkäys linnoittamattomaan kaupunkiin. Viikkojen kaupunkitaistelun jälkeen kuitenkin Cheliax on voittoisa. Henkiinjääneet puolustajat sekä heidän myötäilijänsä kuten duxotar Abrittia Fessellin ja Danvrey Piluxo mestataan. Samaan syssyyn menee iso joukko Senaran alamaailmasta, kuten Cael ja Ginevra.

Arkkiparoni Fexin talo tuhoutuu taisteluissa. Joitain viikkoja myöhemmin puolituisorja Blissy ilmoittautuu Nemanjan palvelukseen Fexin kartanolla Isoaarissa.

Pormestari Gaugellio Belken vapautetaan vankilasta. Hänen sallitaan palvella virkakautensa loppuun, minkä jälkeen hän eläköityy maaseudulle.

Egorian

Kapina ei koskaan varsinaisesti vaikuttanut Egorianin elämänmenoon. Elämä kaupungissa on edelleen pintapuolisen hienostunutta mutta raakaa peliä. Levisvia Vasvion menee pian uudelleen naimisiin, tällä kertaa Nicolo Alazarion, Egorianin pormestarin pojan, kanssa. Avio-onni ei kuitenkaan kestä. Alazario löytyy puoli vuotta häiden jälkeen murhattuna yhdessä rakastajattarensa kanssa. Tekotapa on hyvin omintakeinen ja viittaa erääseen sarjamurhaajaan, joka on ollut aktiivinen pitkin valtakuntaa. Levisvia Vasvionin alibi on vedenpitävä ja hänen surunsa aitoa. Suruajan päätyttyä, 29-vuotias arkkikreivitär on rikkaampi kuin koskaan ja etsimässä viidettä aviomiestään.

Emil Kovkorin agentteineen selviävät hengissä kapinasta ja verisistä taisteluista. He jatkavat Thrunen huoneen palveluksessa ja tekevät sen likaista työtä niin Cheliaxissa kuin ulkomaillakin.

Graithus Kavalderic jatkaa huikentelevaista elämäänsä ja pysyy Egorianin seurapiirien skandaalinkäryisenä väriläiskänä vielä sukupolvien ajan.

Kuningatar Abrogail II säilyttää kruununsa ja valtakuntansa. Vuosittainen perinne uhrata yksi hänen ystävistään Helvetille jatkuu. Hänelle, mikään ei ole muuttunut.

Laurencia Thortagnion saa lopulta toiveensa pyhiinvaelluksesta Helvettiin, kun hän lähentyy kuningattaren kanssa ja päätyy itse uhrikivelle kolme vuotta kapinan jälkeen.

Länskruunu

Thrunen nyrkki iskee Länskruunuun ankarasti. Taistelut tuhoavat osan kaupungista ja siviiliväestö kärsii kahden tulen välissä. Takaisinvaltausta seuraavissa näytösoikeudenkäynneissä ja kulissientakaisissa uudelleenjärjestelyissä sammuu muutama aatelissuku ja sadat pääsevät hengestään. Emil Kovkorin agentteineen yhdistetään useisiin länskruunulaisten konservatiivien murhiin, mutta he ovat siinä vaiheessa jo kaukana. Duxotar Ariende Jharnavar kaatuu taisteluissa.

Jarvaxus Garesticin sekä Visperthulin murhaajia, Toivon kilven jäseniä tai Hopeista ritaria ei koskaan saada kiinni. Myös kaupunkin pormestari katoaa eikä taikuuskaan auta hänen löytämisessään. Länskruunun kansansankarit eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään vaan pysyvät piikkinä Thrunen huoneen ja Asmodeuksen kirkon lihassa vielä kauan.

Arabelle nimitetään Jarvaxus Garesticin seuraajaksi Länskruunun piispanistuimeen.

Muu Cheliax

Kurlasgh Orrm jatkaa Vanhan Cheliaxin historiallisen teatteriseurueen toimintaa. Seurueen repertuaariin ennen pitkää ilmestyy myös virallinen versio katalien ja fanaattisten paladiinien johtamasta petollisesta kapinasta.

Riimun ritarikunta on tuhoutunut ja se poistetaan ritarikuntain listoilta. Sen harvat henkiinjääneet jäsenet vannovat kostoa Thrunen huoneelle.

Khurbok ja Zaggar jatkavat kiertelevän palkkasoturin elämää yksikkönsä kanssa. Myös Brextur sekä tietenkin Ritoz kulkevat heidän mukanaan. Suurhiidet ovat sitä mieltä että Gwalurin kaltainen hiisisankari ei ole voinut kuolla ja uskovat että hän elää vielä Cheliaxin varjoissa, sen metsissä ja siellä, minne kukaan ei uskalla katsoa. He kaappaavat Pippa Umbren mukaansa maskotikseen ja kertovat tälle tarinoita viekkaasta Gwalurista. Seuraavana vuonna he taistelevat myös Rautahampaan sodassa ja ovat sen jälkimainingeissa mukana perustamassa Oprakin valtakuntaa.

Porfyyritalon tapahtumat Macinin kaupungissa johtavat laiskahkoon inkvisitioon, jossa muutama tarpeettomaksi todettu aatelinen menettää päänsä. Porfyyritalo itse unohdetaan ja vuotta myöhemmin siellä pyörii jo uusi porttola, jota pyörittää huumaavan kaunis, salaperäinen Tyralandi.

Cimri Staelish ei koskaan saa kunniakilpeä, eikä hautakiveä. Senaran liepeiltä löydetään epäilyttävä, tyhjä kuoppa.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped