Tein lapsille ämpsykortit.
Vieraskieliset biisit (siis kielellä, jota en osaa) toimivat minulle hyvänä ideavarastona: minulla on jokin mielikuva siitä, mitä biisissä todennäköisesti puhutaan, ja joskus teen biisistä "käännöksen" suomeksi sen mukaan, mitä siinä minun mielestäni sanotaan. Vanhuksen laulu on tällä tavoin syntynyt runo; toinen on ihastus.
Olen ollut kipeänä. Harmillista. Mutta olen silti saanut yhtä sun toista aikaan:
Argh! Tänään osuuskunta Sangen palvelimelle murtauduttiin. En ole tänään ehtinyt mitään muuta kuin hoitaa asioita.
Voipa kestää, ennen kuin ehdin kirjoittamaan sisällöt näille uusille linkeille.
Olin Vuotalossa katsomassa Linnunradan käsikirja liftareille -leffaa, ja sehän oli siis suorastaan hyvä. Mutta pelottavan, pelottavan raaka. Tuli tosiaan sellainen olo, että rakkaus on pientä paskanjauhantaa heittelevän maailmankaikkeuden rinnalla.
Toinen asia, joka minua jotenkin hämää, on linnunradan kuvaaminen itsekeskeisten olentojen bailupaikkana. Jos avaruus ei ehkä olekaan vakavasti otettava, tuskin sillä on sen parempaa syytä olla pientä pintaliitoa. Itse asiassa olen aika varma, että avaruus on juuri muuta, kuin mitä luulet.
Ajattelin hierarkkisten ja assosiatiivisten tietorakenteiden suhdetta. Olen melko varma, että hierarkkisen nimeämisen katsominen jonkinlaiseksi köyhtyneeksi logiikkavalintalausekkeeksi ei vastaa oikein totuutta. Niinpä täytyy keksiä elegantti nimeämismalli. Oikean nimeämistavan löytäminen, niin uskon, on avain wikien, reprosoftien ja issue trackereiden yhdistämiseen.
Torstaina vaimoni sanoi ensi kertaa avoimesti, että hän olisi kaivannut minulta mustasukkaisuutta. Ei syytöksiä -- eihän voi olla tahallaan mustasukkainen -- mutta silti, miten sellaista voi kaivata?
Yleisessä kyynisyydessäni olen miettinyt, eikö parisuhde olekin keino oikaista onnen etsinnässä. Itse asiassa ajatus ei ole suinkaan uusi; olen pitänyt sitä enemmän taustalla avioliittoni aikana.
Kaverini esitti kerran tällaisen poliittisesti epäkorrektin teorian (tai sitten muovasimme sen yhdessä, en muista): heterot haluavat arvostusta, homot hauskaa, lesbot valtaa.
Huhhuh, miten mielialani vaihtelee -- lähinnä sen mukaan, millaista kanssakäymiseni muiden ihmisten kanssa sattuu olemaan. Enimmäkseen ihmiset ovat olleet viime aikoina tosi ystävällisiä minulle, mutta olen alkanut vähän epäillä, olenkohan minä kovinkaan ystävällinen muille.
Vieraani oli järkyttynyt ihmisten sulkeutuneisuudesta ja koska olen aiemminkin törmännyt tähän ilmiöön, täytyy sanoa, että Helsinki on paha paikka. Mutta ennen kaikkea päädyin miettimään, miksi ei halua puhua muiden kanssa ja miksi haluaa.
Tulin myös ajatelleeksi, että kauniit ihmiset ovat onnettomia. Mitähän sillekin pitäisi tehdä?
Tulin perjantai-iltana kaverini mökille. Mökillä oli myös kaveriini italialainen poikaystävä, ja sinne tulivat myös kuopiolaiset vanhemmat, ranskalainen serkku, sekä seitsenpäinen lauma hassuja italialaisia. Eipä ainakaan tule liian hiljaista.
On ollut muutenkin kansainvälisen osoista, kun luonani on Hospitality Clubista (http://www.hospitalityclub.org/) puolisaksalainen vieras. Mietin tänään, kääntyykö Eurooppa itseensä.
Ilmeisesti likaiselle kadulle tihkunut lehmuksenhiki todella saa kadun haisemaan oksennukselle. En ainakaan usko, että jokaisessa lehmuksen katveessa on joku käynyt oksentamassa... kummallista.
Mitä on oikeus ja mitä anteeksianto, tuo kristinuskon raaka ydin? Näitä kahta en ole tosissani joutunut pohtimaan ennen tätä avioerojuttua...
Olin tänään Heinolassa jyrää -festareilla. Näin PMMP:n ja Lordin, voi jee. Mutta oli hyvät pippalot, vaikka yleisö olikin ehkä vähän laimeaa. Jokainen konserttiesiintyminen parani loppua kohden, kun paikalle ilmaisuuden vuoksi ilmaantuneet lasehtivat pois yleisöstä ja innokkaiden konsentraatio kasvoi.
Menin Heinolaan tuttuja tapaamaan, mutten tavannut yhtään. Sen sijaan tuntemattomien kanssa juttelin sitäkin enemmän. Oli oikein mukava päivä.
Pikalinkit: