Nykyään ihmiset usein välttelevät johonkin porukkaan tai nimikkeeseen sitoutumista, eivätkä halua tunnustaa väriä. Yleislakon järjestämisen ongelmana saattaakin olla se, että ihmiset yrittävät ensin järjestäytyä ja sitten päätetään, mitä järjestäytyneinä tehdään. Oli niin tai näin, molempia voi tehdä yhtaikaa: lisätä järjestäytymistä (esimerkiksi ammattijärjestöitse) tulevaisuutta varten ja kerätä muusta järjestäytymisestä riippumattomia massaliikkeitä.
Optiopohjaisen yleislakon idea on, että kerätään ihmisiltä sitoumuksia liittyä yleislakkoon, jos tarpeeksi moni muukin liittyy. Tällä lakolla olisi myös ennalta tarkasti määrätty tavoite, jonka toteutuessa lakko loppuu (eikä aiemmin). Ehdotukseni olisi, että lakko aloitetaan, jos sillä on 500000 sitoutunutta osallistujaa (viite: Suomen työvoima oli Tilastokeskuksen mukaan kaksi ja puoli miljoonaa vuonna 2006), ja lopetetaan, kun saadaan aikaan lainsäädäntö tai kattava työehtosopimus, jonka mukaan kaikilla aloilla normaalilaskutteinen viikkotuntimäärä on enintään 30 (30 tunnin työviikko), vähimmäistuntipalkka 15¤/t, ja ylityöstä maksetaan vähintään 1,5-kertaista korvausta. Tämän pitäisi nähdäkseni riittää vapauttamaan aikaa takaisin ihmisten käyttöön.
En toteuta kampanjaa vielä, koska haluaisin siitä palautetta ja haluaisin hioa sitä. Mutta tämä on realistinen lähestymistapa: ennenkin työehtosopimukset on saatu aikaan yleislakoilla, ja on helpompaa elää rahattomana, kun yhteiskunta on muutenkin ympärillä täysin pysähdyksissä. On hyvät mahdollisuudet, että vaikka tämä muutos lisää työnantajien työvoimakustannuksia, yhteiskunnan tuottavuus silti kasvaa työntekijöiden lisääntyneen vapaa-ajan vuoksi. Lisäksi työajan vähentyminen muodostaa työllistämispainetta, joka helpottaa syrjäytymisvaarassa olevan kansan työkuntoisena pysymistä.
Toinen optiopohjainen ajatus on hajautettu mesenaatti.