Tällä ilmiöllä on nykyään hieno nimi: "crowdfunding".
Tässä ei ole oikeastaan mitään uutta... kuka tahansahan saa pyytää rahaa mistä tahansa ja kuka tahansa saa maksaa mistä tahansa (lain ja verojenmaksun rajoissa). Vallitseva toimintakulttuuri kuitenkin ohjaa paljon ajatuksia ja tottumuksia. Pahimmillaan ihmisille ei tule edes mieleen, että voisi ehdottaa ihmisille jostain maksamista.
Hajautetun mesenaatin idea on muodostaa markkinatalouden puitteissa mahdollisimman kevyt toimintamalli, joka tekee mahdolliseksi saada toimeentulonsa siitä, että tekee hyödyllistä työtä, joka ei kuitenkaan ole kenellekään niin hyödyllistä, että alkaisi maksaa palkkaa siitä. Hyvä esimerkki tällaisesta työstä on yhteiskunnallisen blogin kirjoittaminen. Hajautettu mesenaatti tarjoaa myös vaihtoehtoisen mallin, miten henkisen työn tekijät (esim. taiteilijat) saavat leipänsä elleivät myymällä tekijänsuojan alaisia tuotteitaan.
Hajautetun mesenaatin perusidea on, että:
Esimerkiksi, dj X lupaa tehdä ilmaista musiikkia 500¤/kk korvauksella. Hän kerää tai hänen puolestaan kerätään sitoumuksia maksaa enintään jokin summa kuukaudessa. Faneista löytyy 30 ihmistä, jotka ovat valmiit maksamaan keskimäärin 20¤/kk sävellys- ja toteutustyöstä. Näin sopimus astuu voimaan eivätkä fanit joudu edes maksamaan enimmäissuostumusmäärää. Jos faneja ilmaantuu lisää, entisten fanien maksukuorma helpottuu entisestään. Ja jos dj X:lle kihahtaa kusi päähän ja hän alkaa vaatia 1500¤/kk, tehdään uusi sopimuskierros.
Jätin tahallani auki, miten maksutaakka jaetaan tukijoille. Itse suosisin seuraavaa mallia. Yritetään löytää suurin tukijajoukko, jolle kustannus voidaan jakaa tasan. Eli: jaetaan ensin kustannus kaikille tukijoille tasan. Sitten katsotaan, tuleeko vähiten maksamaan sitoutuneelle tukijalle suurempi kustannus kuin mihin tämä suostuu. Jos ei, on löydetty tukijajoukko; jos tulee, tiputetaan vähiten maksamaan sitoutunut tukija pois, jaetaan kustannus tasan jäljelle jääville tukijoille, ja toistetaan tarkastelu. Jos tällä tavoin iteroidessa kaikki tukijat tippuvat pois, ei sopimusta ole syntynyt.
Kaikenlaisia muitakin keinoja on, mutta suosisin tätä mallia, koska se on maksamaan sitoutuville helppo käsittää. Kukaan ei joudu maksamaan enempää kuin mihin suostuu, eikä kustannuksen jakautumisessa tarvitse arvioida eri ihmisten maksukriteerien suhtautumista toisiinsa. Haittapuolena on se, että sopimus ei välttämättä toteudu, vaikka maksajien yhteenlaskettu maksukyky riittäisikin.
Tässä on yksi hajautetun mesenaatin toteutus: http://www.indiegogo.com/