Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
En pysty ruotimaan kaikkia tuntojani, joita tähän saatanan avioeroon liittyy. Enemmän rasittaa se, kun joku haluaa minun ruotivan niitä. Enimmäkseni olen tyytyväinen, kunhan ei tarvitse olla juuri missään tekemisissä ex-vaimoni kanssa. Mutta kyllä minulla katkeruuden aiheita on, ja paljon.
Silloin, kun ex-vaimo oli ihan sekaisin ja purki ahdistustaan ihmisille poleemisesti, asialla ei ollut minulle paljon väliä. Näkiväthän muut, että nainen oli aivan ahdistunut ja ymmärsivät lohduttaa tätä. Suurin haitta tässä vaiheessa oli ehkä se, että ne, jotka jaksoivat kuunnella vaimoani, joutuivat muodostamaan käsityksensä asiasta vaimoni jokseenkin yksipuolisen ja sekavan kannan perusteella ja niinpä heillä oli heikot mahdollisuudet antaa rakentavia kommentteja vaimolleni. Itse olin huolissani omasta ja vaimoni mielenterveydestä mutten katsonut itseäni tosiaankaan oikeaksi henkilöksi auttamaan vaimoani.
Mutta nyt olen joutunut pari kertaa tilanteeseen, jossa joku on kuunnellut ex-vaimoni jollotusta, ottanut sen tosissaan, ja ruvennut miettimään, miten tilanne olisi hyvä korjata. Ne kommentit, joita minä siitä saan, koskevat sitä, miten minä voisin ehkä toimia paremmin. Olen tosi varpaillani tällaisen suhteen, koska suurimpia vitutuksen aiheitani avioliitosta ja -erosta on se, miten täydellisen kykenemättömäksi koin ex-vaimoni antamaan piiruakaan periksi omasta tahdostaan asioiden selvittämiseksi. Kun kuulen kommentteja, joissa ihmiset yrittävät ehdottaa minulle toisia toimintatapoja (suhteisiin tai avioerojärjestelyihin liittyen), minulle tulee hirveä vastareaktio: koko vitun avioliittohan oli yhtä venymistä, avioeron keskeinen syy oli se, etten kelvannut vaimolleni edes venymisineni. (Voi lukea käsitykseni avioerostani.)
"Tunteehan nainen itsensä hylätyksi, jos aviomies ei ole mustasukkainen." No niinpä, mutta jos nainen tarvitsee jonkun päättämään siitä, missä raja kulkee, eikö hän tarvitse jonkun päättämään muistakin asioistaan? "Sitoutuminen on tärkeää." Miten kukaan voi vaatia sitoutumista, jos ei osoita rakkautta tai arvostusta sille, jonka pitäisi olla sitoutunut? "Eikö olisi kätevämpää, jos asuisitte lähempänä toisianne?" Sanokaapa se ex-vaimolle. Ja aivan saatanasti vituttaa se, kun monet (yleensä naiset) olettavat, että nainen kynsin hampain pitää kotia pystyssä, kun mies etsii itseään. Meillä se on päin vastoin: minä olen tarjonnut lapsille turvallisen kodin koko ajan ja saanut huolehtia vittu kaikesta, vaimo on sillä aikaa kulkenut ympäriinsä, purkanut ahdistustaan ja haukkunut minua. Paskiainen.
Ja se, mikä on kauheinta noissa kommenteissa, on se, että niihin ei voi suhtautua neutraalisti. Ihmiset ovat muodostaneet käsityksensä yksipuolisista tiedoista, he ovat ottaneet asiakseen neuvoa minua kuulematta minua. En jaksaisi ruotia avioliittoani ja avioeroani, mutta onko minulla vaihtoehtoa? Joko sanon: "ole kiltti äläkä puutu", tai en kerro että suutuin. Molemmissa tapauksissa joudun hyväksymään sen, että yksi ihminen jää vääriin käsityksiinsä. Jos haluan tasapuolisen tilanteen, joudun selittämään kaiken, kaiken. Ex-vaimolle se ei tuota ongelmia, koska hänen tapansa käsitellä asiaa on marmattaa kaikille vastaantulijoille tunnoistaan. Minä en vain jaksa. Menkää pois.
Viime aikoina vitutukseen on antanut aihetta se, että ex-vaimoni mustamaalaa minua lasteni luokkatovereiden vanhemmille. Voitte kuvitella, minkälaista on yrittää olla normaalisti tekemisissä näiden ihmisten kanssa. Suurin osa ihmisistä ei myöskään osaa ottaa härkää sarvista ja kysyä suoraan minun käsityksiäni asioista, vaan pysyttelee epämääräisen poliittisen korrektiuden (ja epäluulon?) takana.
Mukava kommentti siirretty sivulle nimeltä tervehdys, kun en keksinyt parempaa paikkaa...