Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tämä tulee nyt vähän väärään kohtaan, mutta kirjotan tänne, koska en tiedä onko soveliasta muokata nettipäiväkirjan pääsivua (poista tää teksti jos haluat). Elikkä tarkoituksena on ONNITELLA kandityön valmistumisesta: ONNEE (kuten sanottua, ei sovi tähän sun aiheeseen).
Kiitos, kiitos. Olen vasta tässä ihmisten onnitellessa alkanut tajuta, että hei, olen tavallaan saanut jotain aikaan (muutakin kuin stressinaiheen pois mielestä).
Olen seuraillut jo pitemmän aikaa sun kuulumisia ja miettinyt, millon voisi skriivata pari sanaa ja tuo välietapin saavuttaminen tuntui sellaselta asialta, että sitä voisi ihan kommentoida. Oltiin joskus samalla luokalla ja olet kieltämättä jäänyt mieleen, koska, noh varmaan itsekin tiedät ;). Tajusin vasta aikuisiällä, että olitkin ainutlaatuinen ja arvokas persoona, etkä pelkästään ärsyttävä, kuten sillon joskus ajattelin... Olinpas tyhmä! Toivottavasti myös osa sun kiusaajista on tämän ymmärtänyt.
Hauskaa että sait aikaiseksi kirjoittaa. Kiusaamispuheesta päätellen olet tuntenut minut ala- tai yläasteella, todennäköisemmin yläasteella... no, mitäpä tässä arvailemaan. Koulukiusaamisesta olisi muuten ehkä syytä kirjoitella tänne joskus jotain. Useimmat kiusaajat eivät kiusaa enää myöhemmällä iällä, joten sillä ei tavallaan ole väliä, mitä ne minusta nykyään ajattelevat (jos mitään). Oli kyllä mielenkiintoista huomata joskus lukioon mentyä, että lukiovalinnalle ja muulle alkoi kehittyä jonkinlaista tarunhohtoisuutta vanhojen koulukaverien keskuudessa ja ryhmästä ulkopuolistaminen alkoi muuttua silloin tällöin ihailevaksi halveksivan sijaan. En oikein osannut suhtautua siihen, se oli hämmentävää. Tuntui siltä, että minua oli alettu arvostaa, mutta aivan väärästä syystä.
Toisaalta kiusatuista puhutaan paljon (se on tavallaan osa kiusaamista) ja jäljelle on jäänyt ihan puhtaita legendoja. Muistan joskus 16-vuotiaana kulkeneeni Abraham Wetterin tietä (Herttoniemenrannan kaupunginosaa ei muistaakseni ollut vielä rakennettu), kun vastaan tuli jotain ehkä 13-vuotiaita poikia. Kysyivät, olenko se ja se, ja kun sanoin että olen, menivät pois räkättäen. En siis saanut tietää, mitä he minusta luulivat tietävänsä.
Sulla tuntuu olevan "hieman" huono päivä tänään, joten sanon pari mukavaa asiaa mieltäsi piristämään: on hienoa, että tunnut olevan rakastava ja hyvä isä (en voi uskoa että sulla on kolme lasta! :)) tämä päiväkirja todistaa, että olet pysynyt omanlaisenasi ja se on hyvä :). Oikeesti olen koukussa tähän tirkistelypäiväkirjaan... kurjaa, että teidän yhteiselo (exän ja sun) ei onnistunut, ex-vaimosi kuulostaa aika itsekkäältä ja kypsymättömältä ihmiseltä. En kommentoi asiaa sen enempää, koska mitäpä minä siitä tietäisin. Tulipas pitkä ja hajanainen viesti, pysyyks tää koko teksti kursiivissa? t: ihan kiva immeinen
Tsih, on aina jännää saada tietää, että joku näitä jaksaa lukea. Hymyillään kun tavataan -- todennäköistä, koska hymyilen melkein aina.
Tosta avioliitosta mulla on lähinnä sellanen fiilis, että mä oon vaan ollu liian nössö ja oppinu pienenä liikaa sopimaan asioista. Ei olis päässy noin pitkälle jos olisin paremmin huolehtinu oikeuksistani...