Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Useimpia pelottaa anarkismissa mahdollisuus, että ihmiset alkavat tehdä ns. pahoja asioita, kun ei ole "sääntöjä" eli lakeja ja niitä toimeenpanevia viranomaisia. Tosiasiassahan lait ovat pienenpieni osa meitä koskevista säännöistä, ja suurempi ongelma onkin, miten sääntöjä saadaan rajoitetuksi, kun lakia ei ole. Ne muutamat kerrat, kun olen tavalla tai toisella ollut eri mieltä status quon kanssa (turvallisuusvouhotus lasten kasvattamisesta tulee mieleen), olen ollut todella kiitollinen, että on olemassa lakeja, jotka antavat toiminnalle puitteet - että ihan kaiken oikeutusta ei tarvitse perustella kaikille, jotka jostain syystä päättävät sitä paheksua. (Katso valtio anarkismissa.)
Sillä yhteisöt paheksuvat, ja usein aivan suotta. En ikinä halua sellaista maailmaa, jossa esim. yhteisömielipiteillä sopivasta pukeutumisesta alkaa olla jotain legitimiteettiä.
Kun puhutaan siitä, kuinka hyvän käytöksen voisi jättää ihmisten omantunnon varaan, monet pitävät tätä jotenkin riittämättömänä: tyypillinen vastaväite on, että joku (esim. vastaväittäjä itse) voisi vaikka ihan piruuttaan mennä rikkomaan / varastamaan toisten omaisuutta, jottei tällaista haihattelua lähdettäisi tekemään. Mutta tämä oikeastaan osoittaa vain sitä, ettei vastaväittäjä ymmärrä, millainen voima omatunto, kunnia ja häpeä on. Tarvitaanko lakia estämään ihmisiä ulostamasta kadulle tai aikuisia heittelemästä toisiaan paperilennokeilla? Ei, koska näitä toimintatapoja (jotka eivät ole täysin tavattomia) sääntelee voimakkaampi yhteisöllinen normi, häpeä.
Kun siis joku sanoo, että hän voisi varastaa osoittaakseen, että tarvitaan lakia estämään häntä niin tekemästä, hän oikeastaan tukeutuu siihen, että tämä ylevä tavoite (demonstraatio) saa hänen häpeänsä poisselitetyksi. Hänelle on tärkeää kertoa, miksi hän alentuisi varastamaan. Se ei osoita kovinkaan paljon siitä, kuinka lähellä tai kaukana ollaan tavoitetta, että omatunto oikeasti estäisi ihmisiä varastamasta.