Tyyli on ihmisten sisällä jylläävä luonnonvoima. En tiedä, onko siinä jotain yleisinhimillistä vai onko se vain modernin länsimaisen ihmisen pakkomielle. Luulisin, että jokaisessa kulttuurissa on tyylinsä, mutta tyyli on vain sillä tavoin hienovarainen asia, ettei tarvitse mennä kovin toisenlaiseen kultturiin ollakseen tajuamatta sen tyylistä mitään.
Tyyli on kommunikaatiota. Se on lähes ainoa kommunikaation muoto, jota nykypäivän yksilöt harrastavat tuntemattomien kanssa. Myös tuttujen kanssa tyyli uusintaa jatkuvasti yhteisöllistä tarinaa siitä, mikä on todella arvokasta: mihin yhteisön jäsenet uskovat. Mutta nykyaikana ihmiset uskovat niin epämääräisiin asioihin, ettei ole mikään ihme, että tyyli on muuttunut epämääräiseksi sikermäksi yleistä halveksuntaa jotain kohtaan ja piittaamattomuudeksi. Ja se muuttuu sellaista vauhtia, että edellinen virke on varmaan jo nyt valetta.
Tyyli arvojen välittäjänä on epäluotettava. Tyyli ei automaattisesti osoita käyttäjänsä ajatusmaailmaa, vaan sen merkitys perustuu yhteiseen sopimukseen: semiootikkojen termein tyyli on symbolista, ei ikonista (tai indeksoivaa). Ja kuten sanan voi varastaa (kuten vaikkapa "homo"-sana voi päätyä yleiseksi haukkumasanaksi vaikka se tarkoittaa -- no, jotain ainakin vähän määritellympää), tyylinkin voi varastaa merkitsemään jotain muuta kuin mitä se on aikaisemmin merkinnyt. Itse asiassa, koska tyyli on aika epämääräisesti määriteltyä alun perinkin, sinulla oleva tyyli voi tarkoittaa muiden silmissä nyt jo eri asiaa kuin mitä sinä tarkoitat sillä.
On onneksi olemassa asioita, joita tyyli ei voi niellä. Tällaisia ovat esimerkiksi asiat, jotka vaativat oikeasti paneutumista, älykkyyttä tai asiantuntemusta, kuten eläinten käsittely, matematiikka tai ihmisten ymmärtäminen. Toki joku säälittävä vipeltäjä voi yrittää esittää matemaatikkoa hokemalla mystisiä sanoja tai teinitytöt voivat kiertää ihmisen ja eläimen välisen luottamuksen unelmaa kuin kissa kuumaa puuroa. Mutta ydin säilyy puhtaana -- taidot eivät ole tyylejä, ne vain luovat tyylejä.
Tyyli on vaikea asia. Se hallitsee ihmisiä todella voimakkaasti. Se estää ihmisiä olemasta mukavasti, ajattelemasta omilla aivoillaan ja osoittamasta ymmärrystä. (Yksi syy tyylin ylikorostumiseen on varmaankin nonkonformistien arvottaminen.)
Tietenkään tyyli ei ole varsinainen syypää, vaan ongelma on tyyliin liittyvissä sosiaalisissa järjestelmissä. Tyyli ei olisi tyyliä, ellei se olisi vaikeaa saavuttaa. Mutta mitä saavuttamisen arvoista on sellaisessa, joka vain assimiloi sinut? Mitä uljasta on siinä, että saa kunnioitusta ihmisiltä sellaisen säännöstön perusteella, jota sen paremmin sinä kuin hekään eivät ole olleet sanelemassa? (sovinnaisuuden ongelmista)
Piirsin tästä joskus sarjakuvan, jossa esiteltiin tyylin kahtalaista dilemmaa. Tyyli sinänsä on turhaa, mutta tunkee elämään kahdella tavalla: (1) sen vaikutusta ajatteluun ei voi välttää, ja (2) kommunikaatio, varsinkin ei-kielellinen kommunikaatio, on ihmisten tottumusten hyväksikäyttämistä ja peilautuu yleisessä käytössä oleviin arvoihin. (Vähän samaan tapaan musiikki, joka on todella omalaatuista, ei kuulosta yhtään mielenkiintoiselta.)
Muoti sinänsä liittyy tyyliin. Mutta muodin tarpeettomuus on niin itsestään selvää, ettei sitä kannata sen enempää miettiä. Sanottakoon vielä, että muotia on tyyli, joka leviämässä, ja se, oletko tyylikäs, riippuu siitä, tarkastelevatko sinua myöhemmät vai aiemmat omaksujat. Ja että on pöljää arvottaa ihmisiä sen mukaan, missä vaiheessa he omaksuvat tyylielementtejä.
Muoti muuten on yksi niitä asioita, joilla ihminen tekee elämästään vaikeampaa.