Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Jotenkin tuntuu siltä, että kulttuurista riippumatta, oli patri- tai matriarkaalinen kulttuuri, miehet saavat hyvän osan tavalla tai toisella. Siitä juontui mieleeni ajatella, millaista yhteiskuntaa feministit ajavat (jos ajavat) - siis, mitä naisille tarjotaan tekemiseksi kaiken hylätyn tilalle. "Mitä tahansa" ei ole kunnon vastaus - ihmiset ovat huonoja tekemään mitä tahansa.
Minun käsitykseni mukaan tasa-arvossa tärkeimpiä tekijöitä on se, että kaikkea työtä (ja ihmisten piirteitä) arvostetaan yhtä lailla. Siksi minulla on ristiriitaisia tunteita, kun näen naisten pyrkivän eroon perinteisesti naisellisista aktiviteeteista ja tavoittelevan per. miehisiä: haluaisin nähdä, että myös niitä per. naisellisia aktiviteetteja arvostetaan. Ja kuitenkin naisten on usein vaikeaa ottaa todesta miehiä, jotka paneutuvat per. naisellisiin aktiviteetteihin.
Silti sosiaalisen ja biologisen sukupuolen erotteleminen on tavoittelemisen arvoinen asia.
Muistin koululaisajoilta tällaisen runon / laulun (mutta sävelen olen unohtanut):
halitulihillun, muna meni pillun
sangen pienestä reiästä.
Siellä se poltteli rauhanpiippua,
savu tuli perseenreiästä.
Joku kaverini sanoi, että jotenkin koululaishuumori ei tunnu nykyään yhtä hauskalta kuin aikoinaan.
Luulenpa, että stx2any:lle pitää tehdä oma projektisivunsa.
Tänään on keskikesä, mitä olisi tarkoitus juhlistaa jollain tavalla. Ellen ole liian väsynyt, voisin käydä soittamassa jonkin sävelmän Kallvikinniemen kärjessä keskiyöllä... Keskikesää pitää ehdottomasti juhlistaa keskiyöllä.
Strukturoitu tekstini sai emacs-moodin dokumenttien muokkaamiseen. Minä en sitä aio käyttää, sen on vain tarkoitus helpottaa niiden elämää, jotka eivät ole tottuneet rakenteisiin dokumentteihin ja / tai komentorivin käyttöön.
Kun viimeksi olin käymässä Millbrook-musiikissa (jos se nyt oli sen musiikkikaupan nimi), ostin ihan miniminipienen Puck-duurihuuliharpun. Se osoittautui ihan kunnon laitteeksi ja oikein hyväksi ostokseksi. Nyt olen tosin onnistunut jo hajottamaan siitä kaksi kieltä, pitäisi varmaan ostaa uusi. Molliharpulle olisi tosin enemmän käyttöä.
(...) joo, kävin kuin kävinkin keskiyöllä soittamassa juuri ja juuri piiloilevalle auringolle huilua. Tyttäreni kertoi tarinan matkalla takaisin.
Kuoleman merkitys ja mielipiteiden merkityksettömyys ovat kaksi ajatusta, joiden yhteyden huomasin vasta äskettäin. Kuolema on eräs (tärkein?) niistä konkretisoivista voimista, jotka heittävät mielipiteet ja puheen roskakoppaan. Huomaa yllä: merkitys <-> merkityksettömyys; eikähän kuolemakaan silti mitään "merkitse"; se vain on -
Kiinnitin huomiota siihen, että Teknologia (isolla teellä: se teknologia, jota ihmiset eivät vielä pidä itsestäänselvyytenä) esiintyy diskurssissa melkein yksinomaan kahdessa roolissa: kirottuna hirviönä, joka ilmestyy häiritsemään ihmisten elämää, tai sankarillis-mytologisena kuriositeettina, ihmeellisenä voimana, joka jollakulla on hallussaan.
Toteutin muuten DocBook XML -tuen stx2any:hin. Samalla totesin, ettei sekään ole mikään tosissaan hyvä formaatti.
Saavuimme takaisin protuleiriltä. Olimme siellä kokkaamassa perheen voimin (keskimmäinen lapseni tosin isälläni hoidossa). Oli oikein mukavaa.
Minä muuten pääsin aineenopettajakoulutukseen, vieläpä poikkeuksellisesti ensi syksyn opetusharjoitteluryhmään.
Tekstien automaattinen luokittelu saa valotusta.
Meille tuli tänään tilaamani laajakaistapuhelin.
Keksin (tai opin) tärkeän asian. Asioiden luokittelu (piirteiden perusteella) tarkoittaa ominaisuusavaruuden projektiota vähempiulotteiselle avaruudelle, kategoria-avaruudelle. Alkuperäisen avaruuden koordinaatteja ovat piirrefaktorit, tulosavaruuden koordinaatteja instanssien kuulumisaste kuhunkin kategoriaan.
Olen yrittänyt etsiä automaattisia luokittelijoita (unsupervised classification == cluster analysis) saadakseni aikaan mailiohjelman, joka "taggaa" automaattisesti mailit eri kategorioihin. Idis on siinä, ettei ohjelmaa tarvitse opettaa tai kertoa sille, mihin luokkiin viestit haluaa, vaan ohjelman tulee itse keksiä luokat, nimetä ne ja jaotella viestit niihin. Olen ajatellut, että ainoa, mitä ohjelmalle voi opettaa, on se, minkä perusteella viestejä ei pidä luokitella.
Rosa Meriläisen nettipäiväkirja (http://www.uta.fi/~rm54323/kansaned.html) on näemmä mennyt Googlessa minua edelle haulla "nettipäiväkirja". Hyvä niin. Hän näkyy muuten olevan aika hyvä kirjoittaja.
Kirjoitin Unix-jatkokurssini sivutuotoksena pari shell-skriptiä, jotka toteuttavat macintoshmaisen roskakorin Unixissa. (Mitään graafista niissä ei kyllä ole, vaikka voisin toki käyttää xmessagea...)
Kiva artikkeli lukea: http://paulgraham.com/nerds.html
Oikeastaan ainoa varsinainen yliyksinkertaistus, jonka tuosta keksin, on nörttien kiinnostusten olettaminen syyksi heidän epäsuosittuudelleen. Kuitenkin uskon, että se on yhtä paljon epäsuosion seuraus. Joka tapauksessa oikeasti tärkeiden asioiden tekeminen ja suosiokilpailussa häviäminen kulkevat käsi kädessä.
Oikeastaan artikkelista onkin enemmän hyötyä amerikkalaisen kulttuurin peilinä - sitä lukiessaan voi vertailla tilannetta Suomeen (jossa nörteillä on myös osansa). Asiaan vaikuttavat ehdottomasti ihmisen laumakäyttäytymisen kolme perustyyppiä.
Hohhoijaa. Kävin tänään aineenopettajakoulutuksen valintakokeessa. Ei mennyt kovin hyvin: tuli sellainen olo, että olinpa minä kapinallinen. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on ilmeisesti sekä varsin vanhoillisia että "edistyksellisiä" aineksia. Itse asiassa päädyin melkein kinastelemaan yhden kuulustelijani kanssa siitä, onko nykyajan nuorilla mitään ideologista selkärankaa. Kertoo tietysti jotain kuulustelijastakin.
Luin muuten pitkästä aikaa tyttärelleni Elfquest-sarjakuvia. Hassua kyllä, kielitaidolleni ei ole koskaan ollut niin paljon käyttöä kuin nykyään simultaanitulkatessani lapsilleni englannin-, ruotsin- ja ranskankielisiä lastenkirjoja ja sarjakuvia...
Pikalinkit: