Eilinen viettyi Härkäsaaressa, missä on yliopiston hallintaviraston (jonka osa ATK-osasto, anteeksi, tietotekniikkaosasto on) huomattavan hieno virkistyspaikka. Siellä oli henkilökuntapäivä tms., johon päädyimme perheen kanssa puolivahingossa, kun menimme venerantaan moikkaamaan työtovereita ja veneessä olikin tilaa. Jee.
Olen kirjoittanut viime aikoina Unix-peruskurssin opintomonistetta ja panen varmaankin tulokset jossain vaiheessa näkyville tänne.
Aamupäivän viettäminen perheen kanssa ja lounaalla käynti kasvitieteellisen puutarhan UniCafessa osoittautui erinomaiseksi tavaksi tavata tuttavia, joihin ei ollut ollut yhteydessä pitkään aikaan.
Sain tämän uuden "medborgon"-nimisen koneen asennetuksi. (Nimestä on tullut jo paljon irvailua.) Asensin siihen NetBSD:n, mikä on ollut oikein opettavaista. NetBSD miellyttää minua: siinä ei ole mitään turhaa, ja se on hyvin "perinteinen", siistitty vain. Ja NetBSD:ssä kaikki on oletuksena "oikein" (esimerkiksi kernel dumpit on asetettu talletettaviksi, toisin kuin OpenBSD:ssa), asennusohjelmakin on mukava (mitä se ei ole OpenBSD:ssa) ja vakaa/luotettava (mitä se ei ole FreeBSD:ssa).
Kävin tänään Global Graphissa (http://www.globalg.net/) ostamassa osuuskunnallemme uuden palvelimen. Todella miellyttävä liike: sorruin pitkästä aikaa tekemään heräteostoksen, vanhan pentium-pohjaisen koneen, jonka mitat ovat aika nätit: noin 40x30x10 cm.
Kirkko&Kaupunki -lehdessä oli taas jotain peitsentaittoa siitä, ovatko pienten lasten vanhemmat sankareita, vätyksiä vai jotain muuta ja millaisia heidän pitäisi olla.
Tänään on kolmannen lapseni laskettu aika. Eipä pienokaista vielä kuulu...
Viime aikoina nettipäiväkirjaan on tullut yhä enemmän muutoksia ulkopuolelta. Useimmat niistä ovat tosin mitä ilmeisimmin vain kokeiluja, toimiiko muokkaus. No, ehkä joku jossain vaiheessa kirjoittaa jotain hyödyllistäkin.
Minulla oli pitkästä aikaa lentouni ja myös vaimoni näki hauskaa unta: siinä nuorempi poikamme istui hellalla kattilassa ja väänteli hellan nappuloista levyjä päälle. Vaimoni sanoi unessa minulle, että minun pitäisi vahtia paremmin pientä, ja minä olin sanonut, että mitä turhaa, eihän se edes pannut sitä levyä päälle, jolla istui.
Ficoran domainrekisteröintijärjestelmästä (https://domain.ficora.fi/) voisi sanoa vielä sen verran, että sen salasanalistat lähetettiin postissa tulostettuna fontilla, jossa pikku-L:t ja ykköset olivat tismalleen saman näköisiä.
Minulla on teoria siitä, miksi vanhat tietokonepelit ovat parempia.
Lisäsin unix-peruskurssin sivulle prosessien harjoitustehtävät.
Ai niin, joitakin kuukausia sitten jouduin ohjelmoijana ottamaan osaa keskusteluun .NET-teknologian hyvistä ja huonoista puolista. Argh.
Tänään sain suuren kunnian päästä kokeilemaan Viestintäviraston (http://www.ficora.fi/) ihmeellistä tunnustenrekisteröintipalvelua. Tämä aiheutti huomattavaa tuskaa. Kyseessä on joku helvetin java-kökkö, joka kaatuilee syystä tai toisesta - heittelee NullPointerExceptioneita. Virheiden satunnaisuudesta päättelen, että kyse on sovelluksesta, joka ei kestä kuormitusta.
Näin unta, jossa keräsin lasinsirpaleita uima-altaasta.
Tämä päivä alkoi sillä, että tarkistin töissä seminaaritentin ajankohdan ja huomasin sen alkaneen puolitoista tuntia aikaisemmin. Juoksin sinne ja sain ruikutetuksi itseni sisään.
Tentti muuten oli seminaaritentti, ja sisällöltään käytännössä puhtaasti argumentin analysointia. Samanlaista hommaa tehtiin jo lukiossa, olen ollut siinä aina hyvä (luonnostani / kasvatukseni takia - en tiedä, miten argumentaatiota tai sen analyysia voi kunnolla oppia vanhemmalla iällä).
Meillä oli onneksi aika fiksu ja käytännönläheinen tenttikirja, ei mitään argumenttien formalisointia ja virhepäätelmien ulkoa opettelua...
Pikalinkit: