Bongasin Tampereella käydessäni kirpparilta kirjan Nykypäivän psykologiaa (1973), joka onkin varsin reipasta lukemista -- 70-luvulla kun toisaalta ei ole vältelty laukomasta totuuksia, mutta kokemusta vanhoista, täysin virheellisiksi osoittautuneista teorioista on jo ehtinyt kertyä.
Kiinnitin huomiota kyselytutkimukseen, jossa tytöiltä ja pojilta oli kysytty, millä tyttö/poika saa vastakkaisen sukupuolen suosion. Molemmissa kysymyksissä tytöt olivat arvelleet mukavan käytöksen tärkeämmäksi, pojat taas ulkonäön merkityksen. Kirjoittajien tulkinta tästä oli, että eri sukupuolilla on väärä käsitys, mitä vastakkainen sukupuoli heiltä odottaa. Minua kiusaa tässä se, että kyselytutkimuksen voi odottaa tuottavan jonkinlaista tietoa ihmisten käsityksistä, mutta on outoa samastaa esim. tyttöjen käsitys siitä, millä poika saa tytön suosion, tytön todellisiin preferensseihin poikien suhteen. Ihmisten itsetietoisuus on sentään tosi puutteellista, ja koko aihe (se, millä joku saa sinun suosiosi) on sosiaalisten odotusten kyllästämä.
Jos tosissaan haluaisi selvittää, millä tyttö/poika saa vastakkaisen sukupuolen suosion, pitäisi määrittää suosittuus ja kaikki ne ominaisuudet, joita pidetään mahdollisina selvittävinä tekijöinä suosiolle... suosiota voisi mitata esim. toteutuneiden kontaktien tai saatujen huomionosoitusten (kehujen tms.) määränä. Ulkonäköä voisi yrittää mitata perinteisellä testillä, jossa isosta määrästä kuvia tehdään satunnaisia kuvapareja, joita esitetään isolle joukolle ihmisiä ja kysytään, kumpi on paremman näköinen. Mutta mitenkäs mitataan mukavaa käytöstä?-)
Esikoinen oli jumittunut nettikeskusteluun idiootin kanssa. Muistutin häntä, että nettikeskustelun kultainen sääntö pitää aina pitää mielessä. Muistakaa tekin, ja levittäkää ilosanomaa.