Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Ihmisten fiilikset eri alojen matikasta vaikuttaa ihan sairaan paljon siihen, millaisia laskuja (jos mitään) ihmiset haluu laskea. Ja jos ei haluu laskea, fiilis ei muutu koskaan.
Oon tavannut ihmisiä, joille mikä tahansa missä on summalauseke (iso sigma-merkki) on "jotain vaikeaa". Ei mitään väliä mitä sillä lasketaan, ei väliä että kyse on yhteenlaskusta, eikä tietysti mitään keinoa tarkastella asiaa -- koska se on "jotain vaikeaa". Etukäteen koettu vaikeus myös vaikuttaa ihmisen ajatusprosessiin ja tekee siitä vaikeampaa, ja ennen kaikkea se vaikuttaa ihmisen havaintoihin omasta ajatusprosessistaan ja tukee epäonnistumisen tunnetta. On siis hyvin vaikeaa päästä eroon tunteesta, että jokin on vaikeaa.
Nyt törmäsin taas ajatukseen, että logaritmit (joilla siis ei ole mitään tekemistä summalausekkeiden kanssa, mutta jotka ovat myös suosittu "se vaan on vaikeaa" -aihe) eivät koske ihmisten päivittäistä elämää. Eivät ehkä sen enempää kuin laskut ylipäänsä. Mutta oikeasti ihmiset kokevat laskujen liittyvän elämäänsä, jos he kokevat ymmärtävänsä ne: syy ja seuraus on enemmän niin päin, että koska ihmiset eivät ymmärrä jotain laskua, se ei liity heidän elämäänsä. Lasku, jota ei ymmärrä, ei voi liittyä mihinkään. Sekin suunta voi olla olemassa, että koska tietty lasku ei liity omaan elämään, sitä ei voi ymmärtää. Mutta niin kauan kuin ei ymmärrä laskua, ei voi tietää, liittyykö se omaan elämään vai ei.
Ylipäänsä matematiikka on lähes aina vapaaehtoista. Ei kaupassa tarvitse laskea hintoja yhteen. Voi vain luottaa siihen, että joku muu tekee sen puolestasi. Ei tarvitse tietää etukäteen, kuinka paljon maalia kuluu tiettyyn seinään. Ei tarvitse arvioida, kuinka korkeita puut ovat, eikä tarvitse laskea, kuinka paljon ruokaa kuluu tietyllä matkalla. Ei tarvitse tietää, kuinka kauan lainan takaisinmaksu kestää milläkin lyhennyserällä (tähän tarvitsee logaritmeja). Kaiken voi tunnustella, ja sillä pärjää.
Se, kokeeko tarvetta tietää jotain tällaista tarkemmin, ei riipu niinkään siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Se riippuu pikemminkin siitä, tunteeko olonsa kotoisaksi selvittäessään asiaa. Jos on kivaa laskea omassa päässään ostosten summa, ihmiset tekevät sitä mieluummin. Niinpä maailmasta vaan jää alueita harmaaseen "ei se varmaan oo kivaa" -peittoon, jos niistä ei oo myönteisiä kokemuksia (tai on jotain kielteistä).