Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Mä oon ollut väärässä Viron orastavasta kapitalismista.
Vaikka ymmärsin hyvin miksi virolaiset halus jyrätä kaiken neuvostoajan mömmön heti kun ne pystyi, inhosin sitä kun tänne pystytettiin globaalien brändien torneja. Koin suurena menetyksenä kun Balti jaaman kahvila muuttui epämääräisiä kaalilättyjä tarjoavasta neuvostokahvilasta säihkyväksi Starbucksiksi. Vihasin kaikkia niitä muodottomia, luonteettomia rakennuksia ja tuotteita jotka tuli ja ajoi pois kaiken mikä vanhassa Virossa oli hyvää: haudutetun teen, halvat leivokset, kuppilat joissa oli käsittämättömiä hinnoittelujärjestelmiä (kuten: tee 50 senttiä, sokeri 10 senttiä, sitruunaviipale 15 senttiä).
Ja nyt, kuitenkin, kun katson tätä maata, teinit ovat nykyään iloisia eivätkä enää luimistele ohitse kadulla. He ovat ottaneet julkista tilaa takaisin haltuunsa. Brändit eivät enää peitä ihmisiä; on toki iso syrjäytyneiden luokka, joilla ei ole ostoskeskuksiin tulemista (ihan niin kuin Suomessa pultsareita karsastetaan), mutta rikas "keski"luokkakin on aika iso. Ihmiset ovat lakanneet todistamasta jatkuvasti että osaavat tahkota rahaa, ja ovat alkaneet kilpailla muistakin asioista, kuten ideoista, taiteellisuudesta ja uudenlaisten tyylien luomisesta.
Mutta minusta tämä kaikki ei silti johdu kapitalismista eikä ainakaan brändeistä vaan ihmisten vapautumisesta (josta kapitalismikin hyötyy) ja siitä tilasta ja resursseista, joita sosialismi jätti jälkeensä. Moni Tallinnan "menestystarina" on yksinkertaisesti tyhjilleen jääneitä tehtaita tai kulttuurikeskuksia, joissa on voinut viritellä uutta toimintaa pilkkahinnalla.
Minä toivon, että Viro on keynesiläisellä hyvinvointivaltion tiellä, että pehmeät arvot saavat sen suosion täällä jonka ansaitsevat. Ja vaikka itkenkin kahvilan nurkassa istunutta Matveita joka on ajettu sieltä pois, osaan silti liputtaa puistoissa bailaaville koululaisille.