Harkinnassa ovat aika usein vastakkain lyhytkantoiset edut, jotka saavuttaa petoksella tai itsekkyydellä, ja kauaskantoisemmat, jotka saavuttaa yhteistyöllä tai sillä, että tarkastelee isomman kokonaisuuden intressejä ominaan. Voisiko olla, että tämä yleistyisi suoraan niin, että loputon yhteistyö tuottaa kaikkein pitkäkantoisimman hyödyn? Ainakin sillä ehdolla, että valitsee kumppaneikseen vain niitä, joilla on sama strategia.
Hyödyn tarkastelua muuten mutkistaa vielä se, että resurssien ja tunnehyödyn suhde on epälineaarinen.