Sain taas yhden lapsen. Se on söpö. Siitä voi tulla mitä vain, paitsi ehkei kirahvia.
Jos juot paljon kahvia, ei ole pääsi pahvia, vaan jos käytät huumeita vahvia, voit muistuttaa kirahvia.
Emme kertoneet lapsen sukupuolta kenellekään. Aiheutimme sillä jonkin verran pahennusta. "Miksei sitä voi kertoa?" Voi toki (jos päättää sukupuolelle jonkin määritelmän), mutta miksi pitäisi? Eivät ihmiset sillä sukupuolitiedolla mitään tee.
Minua on viime aikoina kiusannut se, että näkyvimmät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (homo, lesbo, bi, trans) on määritelty sukupuolten kautta. Mikä näistä tekee tunnistettavia ryhmiä, jos sukupuolen määrittely on vaikeaa? Samoin kiusaa se, pitäisikö muiden synnynnäisten ominaisuuksien kuin sukupuolen vaikutus mahdollisuuksiin elämässä tasata. Miksi esimerkiksi ei kiintiöidä rumia ihmisiä malleiksi? Miksei yhteiskunnallisesti tueta sellaisen ihmisen kehonrakennusta, jonka identiteetti on lihaksikkaampi kuin ruumis (googlaa vitsiksi tarkoitettu "transswole"-käsite)?
Olen ihan varma, että näihin on muotoiltavissa hyviä vastauksia, mutta minulle ei ole tuttua, jos joku on oikeasti miettinyt näitä vakavissaan.
Minusta tuntuu, että syrjinnälle on muotoiltavissa määrittely, joka ei ota kantaa syrjintäperusteeseen vaan syrjinnän "epäreiluuteen". Tällaisen määritelmän perusteella pystyisi määrittelemään myös ne ihmisryhmät, jotka kokevat syrjintää ja joita siksi pitäisi yhteiskunnallisesti tukea. Mutta oikeasti, onko esim. lihaviin kohdistuva syrjintä rakenteellista ja epäoikeudenmukaista? Mitä sille pitäisi tehdä?
Luontaisista ominaisuuksistaan kärsiviä ihmisiä on niin paljon...