Jossain vaiheessa lähes kaikki lastenlaulut kertoivat tavalla tai toisella kunnollisuudesta, reippaudesta ja sen sellaisesta. Minusta näitä lauluja on tosi hauskaa kuunnella, ja ne edustavat minulle sellaista ihanteellisuutta, johon ei uskalleta nykyään enää lastenlauluissa pyrkiä. Georg Malmstenilla on paljon tällaisia lauluja (vaikka ne ovatkin varsin raivostuttavia keskimäärin, viisine Mikki-hiirivariaatioineen...), ja tässä on yksi esimerkki, joka ei ole Georg Malmstenia:
Minä Matti olen tässä maailmassa, vaikk'oon varreltani matala. Eikä ilojani murheiks muuttaa voi tämä maailma katala. En luotu ole itkemään, enkä ohdakkeita kitkemään; hura hurraa, hoi, minun lauluni soi täällä maailman markkinoilla
Hasiksesta pitävissä ystävissäni tämä Georg Malmstenin sanoitus on herättänyt hilpeyttä (biisistä "Mikki Hiiri lentäjänä"):
Oon pilvien veikko uljahin sinutkin kutsun tanssihin kaunis on allani Suomen maa, kun ylhäältä katsella saa
Jotkin muutkin näistä sanoituksista ovat vähintään epäilyttäviä. Susihukkabiisissä:
Nyt Mikki Hiiri ''mättähältä mättähälle'' käy, ja ''pikku jalka pilkahtaa''... ... Silloin kuului kummia, kun riensi auttamaan nuo Mikki Hiiret laumoittain ...
Mutta kaiken kaikkiaan nämä laulut ovat enimmäkseen hyvin kasvattavaisia. Ehdoton huipennus on gentleman-kappale: siinä eivät pysy silmät (tai korvat) kuivina paatuneimmaltakaan.
Mahnaz: Yksi klassisista hihityttävistä lauluista on Telefooni Afrikassa:
Häntä pannaan toiseen korvaan toinen kärsää käyttää Ja tuo uusi telefooni kaikki toiveet täyttää
atehwa: Tuo on muuten myös klassinen monitulkintaisuus...
pauliina: kaiiken kulta juttuja voisi tulla