Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 05.09.2014) Kun asioista kirjoittaa, niitä tulee miettineeksi. Eilen puhuin aika monen kanssa tästä Säännöt rakkaudelle -biisistä. Tajusin ainakin, miksi minua ärsyttää hurskas taistelu "väärän ihastumisen" vaaroja vastaan.
Minun huomioni on kiinnittynyt ajan mittaan siihen, että valinta kahden kumppanin välillä on todella monen ihmisen eräänlainen unelma, sosiaalipornoa valinnanmahdollisuuksien yltäkylläisyydestä. Se näkyy niin mangan aihevalinnoista (nettipäiväkirja 14.06.2012) kuin myös siitä, että monen viime aikojen suositun kirjan/leffan (Twilight, The Hunger Games / Nälkäpeli, Pirates of the Caribbean, ehkä myös Across the Universe) keskeinen teema on päähenkilön valinta kahden kumppanin välillä. Se on vähän kuin nykyajan versio runotyttökirjoista: kun aiemmin päähenkilön haluttuutta korostettiin sillä, että tämä käänsi kaikkien katseet puoleensa oikuttelustaan huolimatta, nyt haluttuus näkyy siinä, että kiinnostuneita kumppaneita on jonossa/rivissä ja täytyy "valita".
Kielletty ihastuminen, siis ihastuminen vakisuhteen ulkopuoliseen, on tästä sosiaalipornosta yksi erityistapaus. Kenestä ei tuntuisi hyvältä, että itselle on muitakin ottajia, jotka vielä lisäksi tuntuvat puoleensavetäviltä? Siksi minua ärsyttävät keskustelut, joissa tätä tilannetta tuskastellaan, koska periaatteet antavat (teko)syyn ja tuskaisuus sosiaalisen oikeutuksen tosiasiassa hyvin houkuttelevalle asialle: sille, että voi lupailla epämääräisesti jotain kiinnostusta, mutta ei tarvitse koskaan kokeilla, toimisiko homma puolin tai toisin. On toki tilanteita, joissa oikeasti on repivää, kun ei "pääse" pussailemaan ihastuksensa kohdetta, mutta aivan yhtä usein tilanteen kutkuttavuus korvaa tämän tuskan tai on jopa arvokkaampaa (siis paremman tuntuista) kuin se, että oikeasti saisi toiselta jotain läheisyyttä. Useinhan se, mitä ihminen eniten suhteesta kaipaa, eli toisen huomio ja kiinnostus, on jo tarjolla ihastumistilanteessa.
Se siis, mikä minua ärsyttää tässä, on lähinnä vallitsevista arvoista johtuva itsepetos. On rehellisempää myöntää, että tuntuu oikeasti hyvältä, kun vientiä piisaa, kuin voivotella onnetonta ihastumista. Ja on rehellisempää sanoa, että sivusuhteen etenemiselle asettaa rajat se, ettei halua sössiä mahdollisuuksiaan vakikumppaninsa kanssa, kuin puhua periaatteista tai vielä jostain säännöistä.
Elakim: Toi "on rehellisempää" -kohta on niin totta. Mun kokemuksen mukaan ainoa perustelu sille, että kyse olisi jostain yleisistä periaatteista tai säännöistä, on se, että konservatiivit alkavat puhua kovaan ääneen päälle ja paheksua, jos kyseenalaistaa sen, että kyse olisi jostain itsestään selvistä periaatteista tai säännöistä...