Olen valmistellut joitain muutoksia tähän nettipäiväkirjaan: ajattelin alkaa tehdä merkinnöistä omia sivujaan, jotka automaattisesti kerätään tälle sivulle. Tällähän hetkellä nämä merkinnät ovat nettipäiväkirja-sivun sisältöä, ja niihin on mm. hankalaa viitata yksittäin (mikä on kyllä hyväkin asia), ja niitä on vaikeaa kirjoittaa laitteella, jonka selain ei kestä esim. yli 2000 merkin textarea-elementtejä :(
Valmisteluksi olen kirjoittanut pienen automaatin uusien merkintöjen lisäämiseksi ja pannut hakutoiminnon uusiksi. Wikimuutokset.
Abstraktio ja konkretia ovat käsittämisen ytimessä, ja olen hiljattain oppinut taas lisää, kuinka eri tavoin eri ihmiset näkevät ne.
Vituttaa, kun Javascript ja muut dynaamiset sivustotekniikat tekevät ennen-niin-selkeästä www:stä pikku hiljaa epämääräistä mössöä, jossa joka sivun käyttöliittymä toimii eri tavalla, asioiden kustessa (esim. heikoilla verkkoyhteyksillä) ei voi tietää, mitä sivusto yrittää tehdä tai mitä pitäisi tapahtua, eikä voi luottaa siihen, mitä linkit tekevät.
Avovaimoni on ollut Haskell-kurssilla. Olen siinä yhteydessä jonkin verran itsekin taas tutustunut kyseiseen kieleen lisää, mutta jostain syystä kurssilla äärettömät tietorakenteet on jätetty lähes käsittelemättä, vaikka juuri ne erottavat Haskell-kielen muista käytössä olevista funktionaalisista kielistä.
Pohdiskelin ruokaillessani, miten monadien kompositiosta saa kätevää. Ilmeisesti "tyypillinen" monadien kompositiotapa on määrittää monadien sijaan monadimuunnoksia (monad transformer), jotka sitten kaikki halutut läjätään identiteettimonadin päälle. Tämä vaikuttaa minusta tarpeettoman monimutkaiselta, koska olemassa oleville monadeille voi määrittää yleisen komposition: monadic composition instead of monad transformers.
Huomasinpa, että oikeusministeriö pitää yllä hämmentävää sivustoa: http://www.kansanvalta.fi/ . Kyseisellä sivustolla on pohdintaa mm. markkinatalouden ja demokratian suhteesta.
Itse haluaisin kirjoittaa, miten perustetaan ja hallinnoidaan oikeudenmukainen yhteisö. Yhteisöjen valta on pelottavan suuri.
Toteutin nettipäiväkirjaan sivukohtaiset rss-syötteet, ajatuksena se, että voisi lisätä sopivien sivujen päivitykset Facebookiin automaattisesti. Mutta FB ei näemmä enää tue RSS-importia.
Tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijatilasta yritetään kieltää pussailu, koska se häiritsee joitakuita tilassa olijoita. Varpushaukka huomautti (minusta oikein), että yhtä lailla opiskelijatilasta pitäisi kieltää lihansyönti, koska se häiritsee joitakuita tilassa olijoita. Lihansyöminen ja pussailu ovat molemmat aktiviteetteja, jotka ovat tietyissä yhteisöissä täydellisen sopivia, toisissa inhottuja tai pelättyjä, ja joissain kiusallisia. Kummatkin ovat sopivia (ns. "yleisen mielipiteen" mukaan) julkiselle paikalle, paitsi yli vietyinä, esimerkiksi siten, että mässyttää laardia rasva suupielistä valuen.
On vaikea kysymys, millaisia aktiviteetteja saa kieltää sillä perusteella, että ne vaivaannuttavat muita. Mutta oli kriteeri mikä tahansa, on todella vaikeaa nähdä, että pussailun saisi kieltää tällaisella perusteella.
Mangan ja varsinkin mangafanien haukkuminen on taas yksi asia, jossa on nähtävissä sukupuolten välinen kuvio: pojat halveksivat jotain tyttöjen juttua, jota eivät tajua, mutta joutuvat pikku hiljaa luovuttamaan, kun tajuavat, että tytöt ovat kiinnostuneet asiasta riippumatta siitä, halveksitaanko sitä vai ei. Eivät pojat nimittäin niin riippumattomia ole tyttöjen kunnioituksesta, kuin haluaisivat antaa ymmärtää.
Yritimme avovaimoni kanssa kartoittaa, mikä on manga- ja animefanien ja toisaalta manga- ja animefaneja inhoavien sukupuolijakauma. Mangaa ja animea lukevat/katsovat ja toisaalta inhoavat kaikenlaiset ihmiset tasapuolisesti, mutta fanit ihan oikeasti painottuvat tyttöihin ja fanien inhoajat poikiin.
On helppoa olla vapauden edustaja, kun ihmisille se on niin vaikeaa. Jos ihmiset ymmärtäisivät helpommin, milloin ovat rajoittamassa toisten vapautta, olisin minäkin suhteessa vähemmän vapauden puolustaja.
"Yhteistyö" on kansainvälisissä yhteyksissä kirosana, joka tarkoittaa sitä, että jotain pitäisi tehdä yhdessä, mutta ei tiedetä, mitä. Ainoa tapa, jolla voi saada jotain selvyyttä yleiseen yhteistyösuohon, on se, että jokainen tekee mitä hyvältä vaikuttaa, dokumentoi kunnolla, miten tätä lopputuotosta voi hyödyntää, ja alkaa sitten mainostaa tarjolla olevaa rajapintaa ja mitä sillä voi saada aikaan.
Kun nyt olen puhunut yhteisöistä ja ihmisten rooleista niissä, voisin puhua myös hieman yhteisöjen tuhoutumisesta.
Olen huomannut, että on tietty, muista selvästi erottuva tapa keskustella, jossa on tietyt säännöt. Sillä ei ole selkeää nimeä, mutta sillä on selkeä määritelmä. Olkoon kiusoitteleva keskustelu.
Se, että koskettaa tissejä, on yhdelle luontainen läheisyyden jatke ja toiselle vaativa merkki. Se, ettei kosketa, on yhdelle normaalia kohteliaisuutta ja toiselle valehtelua. Miten voisi olla "oikeita" tai "vaarattomia" tapoja antaa läheisyyttä?
Kirjoitetaanpas unipäiväkirjaa kun pitkästä aikaa on aikaa.
Tosi omituista muuten: viime yönä siirryttiin kesäaikaan, mutten ole vielä löytänyt taloudestani yhtään laitetta, jonka kello ei olisi päivittynyt. Jos olisi yksikin kello, joka ei olisi päivittynyt, tietäisi, mikä on oikea aika ja mikä väärä (enempi on oikein). Mutta nyt, kun kaikki kellot ovat samassa ajassa, ei oikein voi tietää, ovatko kaikki oikeassa vai kaikki väärässä. Mutta ainakin nettipalveluiden mukaan ne ovat oikeassa ajassa.
Mielenkiintoista. Nykyään Facebookista on näemmä olemassa javascriptitön versio, ja se toimii usein paremmin kuin javascriptillinen.
Dokumentoidaanpa tännekin 33,3333 -synttärit, joita vietän sunnuntaina 11.3.2012. Jipii!
Kesästä asti jatkuneista parisuhdeongelmistani on ollut paljon surua ja ikävyyksiä, mutta olen tietysti oppinut taas paljon: ehkä ennen kaikkea mustasukkaisuuden aiheellisuudesta.
Pikalinkit: