(nettipäiväkirja 23.01.2013) Olen viime aikoina jonkin verran nähnyt kodin ja koulun (tai tarhan) yhteistyötä. Lapseni ovat koulussa siellä täällä, joten saan hiukan tavallista enemmän esimerkkejä kuin vanhemmat keskimäärin.
Koulut ja tarhat, noin laajasti ottaen, jakautuvat kahteen luokkaan: niihin, jotka yrittävät erottua, ja niihin, jotka yrittävät olla erottumatta. Ne, jotka yrittävät olla erottumatta, viittaavat opetussuunnitelmissaan yms. valtakunnallisiin tai kunnallisiin dokumentteihin ja täyttävät erilaiset perusvaatimukset. Ne, jotka yrittävät erottua, korostavat jotain kantavaa ajatusta tai käytäntöä, joka juuri kyseisessä koulussa on erikoista.
Itse olen sitä mieltä, että koulun viihtyisyyteen ja kannustavuuteen oppimisympäristönä vaikuttaa yli kaiken yksi asia: millaisia ihmisiä siellä on töissä ja oppilaina. Hyvää sydäntä ja avointa, reipasta asennetta ei oikein voi kodifioida, joten erityisyyteen tähtäävien koulujen lupaukset ovat yleensä jollain muulla tasolla. Ne ovat joskus ympäripyöreitä lupauksia tietynlaisesta ideologiasta tai arvoista (kuten "ihmisläheisyys", "yhteisöllisyys" tai "yksilöllisyys"), mutta koska nämä ovat äärimmäisen epäkonkreettisia lupauksia, erityisyys toteutuu loppujen lopuksi hassuissa teknisissä yksityiskohdissa: käytetäänkö oppikirjoja vai ei, millaisia oppikirjoja, millaiset pulpetit oppilailla on, kirjoitetaanko lyijy-, muste- vai kuulakärkikynällä, kuinka paljon aikaa annetaan millekin oppiaineelle.
Loppujen lopuksi kuitenkin uskon, että näillä koulujen manifesteilla ei ole juuri merkitystä muun kuin sen kannalta, millaisia oppilaita ja työntekijöitä ne houkuttavat kyseiseen kouluun. Tiedän vain muutaman yleistettävän asian, jotka vaikuttavat selkeästi koulun toimivuuteen: se, että kiusaaminen otetaan vakavasti, se, että oppilailla on tarpeeksi tilaa, se, että aikuisia on tarpeeksi, ja se, että rangaistuskäytännöt ovat järkeviä ja oikeudenmukaisia (oikeudenmukaisuus). Jos valitset koulua, on kuitenkin loppujen lopuksi merkitystä lähinnä työntekijöiden ja oppilaiden luonteilla.
Ja millaiset ihmiset sitten ovat hyviä koulussakäynnille? Öö... hyvät ihmiset.