Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 08.08.2026) Oon ollut nyt pari päivää Kalajoen hiekkasärkillä. Ehkä eniten huomiota on kiinnittänyt se, miten paljon tää paikka muistuttaa laskettelukeskuksia. Sillä varsinaisella houkutteella, miksi tää kaikki (infra ja ihmiset) on täällä, ei oo mitään tekemistä laskettelukeskusten kanssa -- täällä hieno ranta, siellä joku nyppylä jonka päältä voi laskea -- mutta muuten asiat ovat samoin. Houkutteen mukana tulevat ihmiset, ihmisten myötä palvelut, palveluiden myötä lisää ihmisiä, ihmisten myötä lisäpalvelut (kuten trampoliinipuistot), lisäpalveluiden myötä sesongin laajentaminen, sesongin laajentamisen myötä konferenssipalvelut, konsertit ja yleinen bilemeininki.
Mulla on ollut tietysti siinä mielessä vähän huono tuuri, että täällä on ollut aika kylmä ilma ja siksi ne hiekkasärkät on kovin vähäisellä käytöllä. Perheet on kylpylässä, kiipeilypuistossa ja safareilla. Yleiset hengaajat (täällä on esim tänä viikonloppuna suuri bemarimiitti) kansoittavat ravintolat, pelaavat korttia majoitustensa terasseilla (jotka on täällä rakennettu ilta-aurinkoa kohden ja lasitettuja), ostavat rumia (mutta suloisia) paitoja kojuista ja täyttävät ABC-huoltsikan pihan.
Tykkään toki tähän kaikkeen liittyvästä yleisestä rupuisuudesta. Tykkään siitä, että parkkipaikalla murisee krapulaisia ihmisiä, pidän kausityöntekijöistä, jotka eivät osaa neuvoa mitään (koska eivät ole paikkakunnalta), pidän ABC:n kahvilan nuorisohengaajista jotka kiistelevät keskenään. Rakastan jollain omituisella pienellä tavalla jopa seitsenkymppisten äijäkerhoa, joka kokoontuu kylpylän saunaan ja haukkuu kaikkea -- vaikken olisikaan heidän kanssaan mistään samaa mieltä.
Mutta toisaalta. Tunturit ovat hienoja, mutta rinteet vievät niistä osan. Hiekkasärkät ovat hienoja, mutta aurinkotalot vievät maiseman. Ihmettelen, mitä kaikki nämä ihmiset tekevät täällä, vaikka tiedänkin sen hyvin: rannan myötä ihmiset, ihmisten myötä palvelut, ... Mietin, miksi jonkun Kalajoki-kokemus edellyttää autoradion huudattamista. Katson roskia pitkin maastoa ja mietin, että se on lähes väistämätöntä: ei tarvita edes prosenttia ihmisistä, jotka ovat piittaamattomia, ei tarvitse kuin muutaman humalaisen unohduksen, yhden parisuhderiidan, jonka rinnalla oluttölkin paiskaaminen maastoon tuntuu maailman pienimmältä ongelmalta...
Ihmiset kohottavat kaiken ja antavat sille merkityksen. Ihmiset pilaavat kaiken ja vievät siltä luonnon ja luonteen. Lapset iloitsevat siitä kaikesta diskriminoimatta. Vanhukset haukkuvat sitä kaikkea diskriminoimatta.
Mitä nämä palvelut tekevät täällä, miksi haluan pomppia trampoliinilla, onko puuhun virittämäni keinu turismin tulon esiaste?