Nämä ovat:
Johtajat ovat yleensä avoimia ja vahvoja ihmisiä, heillä on paljon ehdotuksia muttei välttämättä niiden arviointikykyä. Johtajat eivät yleensä ole kovin hyviä kuuntelemaan eivätkä varsinkaan omaksumaan toisten mielipiteitä. He kokoavat ihmisiä yhteen ja häivyttävät heidän välisiään ristiriitoja.
Seuraajat ovat ne, joita johtajat johtavat. He pitävät usein arvioinnista ja kilpailusta, jonkin verran omasta ja ehdottomasti muiden. He ovat yleensä jonkun puolella joka kysymyksessä, ja ovat kaikkein luotettavimpia ihmisiä.
Sopeutujat ovat ne, jotka jäävät "piirien" ulkopuolelle. He käyttäytyvät huomattavan eri tavalla eri yhteyksissä ja voivat olla hyvin vahvoja tai hyvin heikkoja riippuen siitä, kuinka paljon he ovat löytäneet sosiaalista kontekstia piirien ulkopuolella. He toimivat ideoijina, mutta eivät usein osaa levittää ideoitaan.
Kaikkiin näihin luokkiin voi kuulua onnellisesti, jos pelko ei häiritse itsetuntoa. Pelokkaat johtajat ylikorostavat johtajuuttaan ja unohtavat velvollisuutensa johtajana (tämä pätee työmaailmassakin: hyvä johtaja on alaistensa palvelija). Pelokkaat seuraajat hankkivat arvostuksensa polkemalla muita ja tekevät ryhmähengestä kireän. Ja pelokkailta sopeutujilta voi odottaa mitä tahansa, sillä heidän toimintaansa ei ohjaa eikä sääntele mikään.
On mielenkiintoista, että yhteiskunnassa nimenomaan monet arvostuksen huipulla, samoin kuin arvoasteikon alapäässä olevat ihmiset, ovat sopeutujia.
Elakim: Jännää. Vrt: "Ihmisten kirjo vaihtelee kaikkein jäykimmistä kaikkein joustavimpiin. Jälkimmäiset ovat aina sosiaalisissa suhteissaan alakynnessä kohdatessaan edellisiä, elleivät ole saaneet perinpohjaista psykodynamiikan koulutusta. Jäykät eivät muuta käsikirjoitustaan; joustavat muuttuvat jatkuvasti ja yrittävät löytää tavan olla yhteydessä rakentavalla tavalla. Lopulta joustavat yksilöt löytävät 'oikean' gambiitin, ja eräänlainen kommunikaatio on mahdollista. He ovat nyt jäykän yksilön luomassa kuviossa ja noudattavat hänen käsikirjoitustaan." (Robert Shea & Robert A. Wilson, Illuminatus! Osa 2: Kultainen omena, suom. Hannu Tervaharju, Like 2005, s. 262)
atehwa: tosi jännä lainaus. Mutta tuohan antaa ymmärtää, että joustavampi on alakynnessä vaikka ero olisi kuinkakin pieni, eikä kiinnitä huomiota siihen, että kahden hyvin jäykän ihmisen kanssakäyminen on aivan erilaista kuin kahden hyvin joustavan.