|
Nimeni on Jenni Korpisalo-Kohvakka ja olen 30-vuotias rouva Helsingistä. Kuvia minusta on sivun alalaidassa,
koirien kanssa kuinkas muutenkaan! Syntyjään olen Lappeenrannasta, missä asuin ylioppilaaksi tulooni asti.
Korkeakouluopintojen vuoksi muutimme yhdessä (silloin avo-, nykyisin avio-) mieheni Jarin kanssa vuonna 1999 opiskelemaan
pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin. Lappeenranta on silti vieläkin se tärkein ja paras kaupunki, mutta työt pitävät meidät Helsingissä.
Kanssamme asustavat Ronja ja Zelda, Daisy on tainnut asettua pysyvästi pikkuveljeni luo Vantaalle.
Kaikki koiramme ovat ensisijaisesti rakastettuja lemmikkejä ja asuvat kanssamme sisätiloissa vallaten sohvan ja joskus sängynkin.
Olen opiskellut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa elintarvikekemiaa ja valmistuin
kesällä 2008 elintarviketieteiden maisteriksi. Koska luin sivuaineena tietojenkäsittelytiedettä, olen "eksynyt" myös
kotisivujen maailmaan ja näitä sivuja voisi oikeastaan pitää osaamiseni näytteenä. Koirien lisäksi harrastan
netissä surffailemista, tehdä ja päivittää kotisivuja ja käsitellä kuvia sivuille. Tosin kaikki tekemäni kotisivut liittyvät "kummallisesti" koiriin...
Miten sitten satuin törmäämään tähän rotuun ja miksi tähän asti olen omistanut vain tämän rotuisia? Rotuvalintaa en oikeastaan
tehnyt itse, vaan siskoni. Hän hankki ensimmäiseksi koirakseen samojedi Emman (Jetjami Eveliina, s. 1992), jonka kanssa tutustuimme koiranäyttelyihin
ja sen saloihin. Ensikosketukseni agilityynkin tapahtui Emman kanssa. Emman ollessa yksivuotias siskoni päätti ottaa toisen koiran,
josta tuli meidän yhteinen. Tämä oli nimeltään Kössi (Jetjami Kulkuri), joka osoittautui olevan todellinen näyttelykoira. Kössistä tuli valio
kaksivuotiaana heti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä ja se oli viidenneksi kaunein samojediuros vuonna 1995.
Mutta koska kaikki ei aina mene niinkuin suunnitellaan, menetimme Kössin aivan liian varhain vuonna 1998. Kössillä oli juuri oikeanlainen
samojedihymy ja -ilme ja sen luonne oli aivan kultainen. Tulemme aina muistamaan Kössin.
Olen elänyt ilman koiraa vuoden 1995 jälkeen vain yhden vuoden, jonka aikana totuttelimme asumaan pääkaupunkiseudulla.
Ensin tuli Daisy, sitten puolisenvuotta myöhemmin Ronja. Daisy ei niinkään ole käynyt näyttelyissä pentuluokkien jälkeen, koska sille ei
ole siunaantunut muhkeaa turkkia, mutta onneksi on olemassa muitakin lajeja. Treenasimme omissa oloissa ja ohjatusti tottista ja agilityä. Agilityssä kisattiin kolme starttia,
mutta sitten oli pakko jättää agiura sikseen. Ronja taasen on saanut elää Daisyyn verrattuna melkein kuin pellossa, eipä sille ole paljoa tottelevaisuutta opetettu muuta kuin
mitä jokapäiväisessä elämässä tarvitaan. Kyllähän tuo oppisi, mutta omistajan pinna taitaa olla liian lyhyt moiseen... Zeldan kanssa kilpaileminen on rajoittunut näyttelykehiin,
mutta on neidille opetettu tottistakin ihan omaksi huviksemme. Zeldalle parhaiten sopisi rally-toko, nähtäväksi jää innostummeko lajista enemmänkin.
|
Rakkain koiraharrastukseni on siis näyttelyt. Olen osallistunut ja esittänyt koiria vuodesta 1993 lähtien ja edelleen käymme aktiivisesti
näyttelyissä, ulkomaita myöten. Pidän todella paljon koirien esittämisestä, erityisesti samojedien, mutta muutamia muitakin rotuja on tullut
kokeiltua. Samojedien lisäksi olen ollut kehässä useasti amerikancockerspanieli Gildan kanssa, neiti ei todellakaan ollut helppo tapaus opetella "jenkin" esittämisen saloja!
Saa tulla nykäisemään hihasta tai lähettää viestiä, jos tarvitset apua koiran esittämisessä, autan mielelläni muitakin! Olen vetänyt nyt muutaman vuoden
Helsingin Seudun Samojediklubin näyttelytreenejä, mukana on ollut myös muunkin rotuisia.
Jottei kävisi elämä tylsäksi, olen myös pätevöity kehäsihteeri. Näin olen saanut uusia tuttavuuksia muiden rotujen harrastajista ja
kuullut ja oppinut uusia asioita koirista. Samalla ylläpidän kielitaitoani.
Olen jäsen seuraavissa koirayhdistyksissä:
- Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben
- Suomen Samojedinkoirayhdistys ry
- Suomen Koirankasvattajat ry (kannatusjäsen)
- Helsingin Seudun Samojediklubi ry
- Lappeenrannan Seudun Samojediyhdistys ry
- Eesti Samojeedide Tõuühing
- Suomen Valjakkosamojedit
Kasvattaminen on minulle aivan uusi koiraharrastuksen puoli. Kasvatustyöni tulee olemaan pienimuotoista ja
pyrin tekemään suunnitelmia pidemmälle tulevaisuuteenkin, vaikkei pentuja olisi vielä edes syntynytkään. Jos vain mahdollista, yritän
jättää pennun tai kaksi sijoitukseen, koska emme voi pitää kodissamme montaa koiraa. Enkä oikeastaan haluaisikaan suurta laumaa, sillä
kahden-kolmen kanssa on helpompi huomioida kukin koira erikseen ja antaa kullekin omaa, keskinäistä aikaa. Ja asuntomme ei ole järin suuri
laumalle koiria. Haaveissa kuitenkin siintää omakotitalo kunnon pihamaalla, jolla koirat saavat juosta vapaana...
Toivottavasti olet viihtynyt vierailulla sivullemme ja tervetuloa taas uudelleen, jospa olemme taas keksineet jotain uutta...
|
Galen kanssa kehässä
(Celje, Slovenia 2011)
Tara ja Jenni (Tallinna, Eesti 2006)
|
