Suuret juhlat

"Jos matkaaja on onnekas, niin hän sattuu Altarokseen suurten juhlallisuuksien aikaan. Tuolloin kaupunki on koristeltu lukemattomin viirein, lipuin ja kukkaisin. Kaikkialta kantautuu ilonpidon ääniä. Paikalliset ihmiset ovat riemukkaalla tuulella ja matkaaja saa nauttia parhaasta mitä kaupungilla on vierailleen tarjota."

-Calein Meredocilainen, Matkoiltani VIII Kharnin kauppaliitto, Altaros

Altaroksessa vietetään vuosittain useita koko kaupunkia koskettavia juhlallisuuksia. Merkittävin juhla on Meren armon kiitosjuhla, jonka aikana killat uhraavat Daragille ja lahjoittavat merkittäviä summia temppelille. Tavalliselle kansalle juhla tarkoittaa päivän mittaista vapaata ja erilaisia merenantimia, joita tarjoillaan temppelin kustannuksella. Juhla huipentuu suureen uhriin satamassa, jonka jälkeen kansa tavanomaisesti juopuu.

Toinen suuri juhla on Altaroksen kiltapäivät. Kyseessä on kolmipäiväinen tapahtuma, jonka aikana killat marssivat kaupungin poikki, järjestävät esityksiä, mahdollisesti lahjoittavat kaupungille arvoesineitä ja esittelevät tuotteitaan. Juhlaan kuuluu suuret tanssiaiset kiltaneuvoston salissa sekä rahvaanomaisempi tapahtuma torilla. Kiltaneuvoston tanssiaiset ovat kaupungin arvostetuin sosiaalinen tapahtuma.

Kolmas suuri juhla on kevään ensimmäisen laivan juhla. Ensimmäistä kauppalaivaa meren takaa aletaan odottamaan talven jäljiltä jo hyvissä ajoin. Kalastajat kilpailevat siitä kuka tuo ensimmäisenä tiedon laivan saapumisesta satamaan. Kun tieto saapuu satamaan soitetaan torvia ja juhlallisuudet alkavat. Juhlaan kuuluu uhri tuulten jumalalle Ilyonokselle sekä jousikilpailu. Jousikilpailussa osallistujat pyrkivät sytyttämään luodoille asetettuja merkkitulia palavilla nuolilla. Voittajalle on luvassa kapteenien tarjoama palkinto sekä mahdollisuus astua Altaroksen kaartin palvelukseen. Juhla huipentuu laivan satamaan saapumiseen, ja yleiseen ilonpitoon sekä juominkeihin.

Salaseurat, yhteenliittymät ja yhteisöt

Eteläisissä kaupunkivaltioissa elää vahva salaseurojen perinne. Lukuisat erilaiset salaseurat muodostavat klikkejä kiltojen, temppelien ja kauppiaiden joukossa. Lähes jokainen yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö kuuluu johonkin salaseuraan. Salaseurat tarjoavat jäsenilleen kontakteja sekä turvallisuutta. Usein seuroilla on jokin päämäärä, jonka toteuttamiseksi kaikki seurassa toimivat. Moniin salaseuroihin kuuluu maagisia rituaaleja, joilla jäsenet sidotaan osaksi salaseuraa. Kuuluisimpia salaseuroja ovat Kadonneen kaupungin vartijat, Hopeisen sinetin veljeskunta sekä Salattu polku. Edellä mainittujen salaseurojen olemassaolo on tunnettu tosiasia, mutta keitä niihin kuuluu ja mitkä ovat niiden todelliset päämäärät, on hämärän peitossa. Lukuisia erilaisia tarinoita sekä teorioita salaseurojen jäsenistä ja päämääristä kiertää suusta suuhun.

Hopeisen sinetin veljeskuntaa pidetään yleisesti ylhäisön salaseurana, jonka pyrkimykset oletetaan sen mukaisiksi. Salaseuran sanotaan olevan hyvin tarkka jäsenistään ja jäsenyyden periytyvän usein isältä pojalle.

Kadonneen kaupungin vartijat on lähes myyttinen salaseura, jonka sanotaan keskittyvän suojelemaan Altaroksen kaupunkia, sillä heidän kerrotaan uskovan Altaroksen olevan rakennettu muinaisen pyhän Tharameksen kaupungin raunioille. Tharameksen kerrotaan olleen se paikka missä ensimmäiset papit saivat Meren isän siunauksen.

Salattu polku on hengelliseen kehitykseen ja keskinäiseen avunantoon perustuva yhteisö. Salaseuran jäseniä yhdistää pyrkimys menestyä yhteisössään, ja tietoisuus ihmisen rajallisista mahdollisuuksista ilman yhteisön tukea. Salattu polku on kenties tunnetuin salaseuroista, ja yleisesti merkiksi salaseuraan kuulumisesta oletetaan oikeassa etusormessa oleva pronssinen sormus. Jäsenyys on näin ollen enemmänkin julkinen salaisuus.

Kahdella palkkasoturikompanialla on Altaroksessa pysyvä edustus. Käärmeviirin kompania sekä Kaldean jousimiehet molemmat vuokraavat sotureja kauppahuoneiden ja rikkaiden henkilöiden palvelukseen. Nämä kaksi joukkiota ovat vastuussa monista järjestyshäiriöistä kaupungilla, sillä palkkasoturien välillä käydään kovaa kilpailua asiakkaista. Molemmilla joukkioilla on noin 50 palkkamiekkaa pysyvästi Altaroksessa. Palkkasoturit eivät lain mukaan saa kantaa aseita vapaa-ajallaan. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt lukuisia puukotuksia ja muita väkivaltaisuuksia vuosien varrella.

Laivanrakentajien kilta on eräs Altaroksen arvostetuimpia kiltoja. Kyseessä on noin kymmenen laivanrakentajan organisaatio, joka edustaa Altarokselle oleellisten laivojen rakentajia. Jokaisella mestarilla on oma tapansa ja tyylinsä rakentaa laivoja. He työllistävä yhdessä sadoittain miehiä, ja ovat merkittäviä hahmoja kaupungin talouselämässä. Killalla on pysyvä edustaja kauppaneuvostossa. Telakat sijaitsevat Altaroksen ulkopuolella pitkin rannikkoa, mutta myös satamassa tarvitaan laivanrakentajia. Telakoille kulkee puuta, ruokaa, nauloja, tervaa ja köyttä tasaisena virtana. Lähiaikoina laivojen hintaa on nostanut puutavaran kallis hankintahinta, sillä Altaroksen lähimetsät on hakattu pääosin häviksiin.

Uskonnot

"Altaroksen väki kunnioittaa jumalia siinä kuin muutkin kansat, mutta heidän asemansa vieraiden maiden matkaajien päämääränä on tuonut mukanaan vaarallisia oppeja. Vain Altaroksessa on sallittua harjoittaa pimeyden jumalan menoja aivan kaupungin sydämessä. Matkaajan ei ole syytä kohottaa kättään pimeyden isän palvelijoita vastaan, sillä laki suojaa jopa heitä."

-Calein Meredocilainen, Matkoiltani VIII Kharnin kauppaliitto, Altaros

Altaroksen kaupungissa palvotaan monia jumalia. Huomattavin uskonto on jo edellä mainittu Daragin Meren Isän kunnioittaminen. Kaupungissa kunnioitetaan kuitenkin kaikkia jumalia Nimetöntä lukuunottamatta. Monet kunnioittavat useita jumalia, ja uhraavat näille riippuen tilanteesta ja tarpeesta. Erilaisten uskonnollisten symbolien kantaminen on yleistä, ja pieniä alttareita löytyy pitkin kaupunkia. Esimerkiksi Aldraksen kultti suosii polttouhreja, Daragin kultti mereen laskettavia uhreja ja Gernyan kultti ruokauhreja.

Kuolleiden käsitteleminen on Altaroksessa varattu lähes yksinomaan kuolemanjumalattaren Vigriin palvelijoille. He saapuvat kutsuttuina huolehtimaan vainajista, jotka haudataan yleensä polttamalla korkealla kalliolla. Muitakin hautaustapoja löytyy, ja jotkut haluavat esimerkiksi tulla haudatuiksi mereen. Ylhäiset rakennuttavat hautaholveja kaupungin ulkopuolisille kalliolle, jossa heidän yrtein käsitellyt ruumiinsa makaavat vuosisatoja. Hautoihin ei yleensä laiteta mitään rahallisesti arvokasta, joten hautojen ryöstäminen on harvinaista. Hautarauhan rikkomisesta rangaistaan yleensä kallioilta syöksemisellä.

Altaroksen kaupungissa pitää majaansa myös eräs pahamaineinen lahko, jota kutsutaan nimellä Maansylin lapset. Kyseessä on pienehkö mutta elinvoimainen lahko, jonka keskeinen opetus on, että Darag on Gernyan todellinen rakastaja. Tämä rikkoo hallitsevaa teologiaa vastaan räikeästi. Aldraksen papisto pitää lahkolaisia vaarallisina hereetikkoina, ja tuomitsee heidät kuolemaan milloin mahdollista. Koska Altaroksessa Aldraksen kirkko on heikompi kuin vaikkapa Felmorissa, ovat lahkolaiset säilyneet kaupungissa parjattuina mutta siedettyinä. Lahkon opetukseen kuuluu, että jäsenet kantavat kaulassaan säiliötä, joka on täytetty maalla ja vedellä. Lahkolaiset myös liittävät pukeutumiseensa ruskean ja sinisen värejä. Useimmat lahkolaisista asuvat Labyrintin alueella, eikä lahko ole ainakaan vielä onnistunut houkuttelemaan ylempien yhteiskuntaluokkien jäseniä.

Sotavoimat

Altaroksen vakituinen kaarti on kooltaan noin 400 miestä. Näistä jokaisena hetkenä noin 150 miestä majoittuu Merenraivon linnoituksessa, 100 on vapaana tai sairaana ja 150 toimii kaupungin kaartina. Keskiverto kaartilainen on kohtuullinen sotilas, joka harjoittelee varsinaista taistelemista muutaman kerran viikossa. Lisäksi kaartilaiset tekevät määrättyjä töitä, harjoittelevat sotakoneiden käyttöä ja vahtivat julkisia rakennuksia. Kaartin varustus on korkeatasoinen ja siihen kuuluvat sininen tunika, metallivahvisteinen nahkapanssari, nahkaiset sääri- ja rannesuojat, metallikypärä, keihäs ja kilpi tai jousi ja tikari. Useat kaartilaiset kantavat myös omia aseitaan (lyhytmiekkoja, tikareja, nuijia tms.), mutta tämä riippuu kyseisen kaartilaisen varallisuudesta ja paranoian asteesta.

Sodan uhatessa Altaros ja muut kaupunkivaltiot värväävät palkkajoukkoja. Yleensä suositaan ratsuväkeä ja raskasta jalkaväkeä, jota kaupungeilla ei omasta takaa ole. Joukkojen määrä nousee sodan aikana noin 1000 kaartilaiseen, 400 kauppahuoneiden vartijaan ja noin 1000 palkkasoturiin. Yksittäinen kaupunki ei muodosta suurtakaan uhkaa ympäröiville valtiolle, mutta monimutkaiset liittolaissuhteet nostavat yhdistyneiden kaupunkien sotavoimat ajoittain hyvinkin suuriksi. Lisäksi armeijat palkkaavat riveihinsä niin monta velhoa kuin suinkin mahdollista. Tyypillisellä kauppakaupungin sodanajan armeijalla on 2-5 velhoa, jotka herättävät suurta pelkoa vastustajissa. (Eivät kuitenkaan yksinään ratkaise taistelua saatika sotaa.) Uskonnot pysyvät yleensä kofliktien ulkopuolella, mutta mikäli ne liittyisivät taisteluun olisi tilanne aivan toisenlainen.

Väkivalta

Väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta pääsääntöisesti vähemmän mitä ylemmäs yhteiskunnassa kivutaan. Herrat kurittavat palvelijoitaan kepillä taikka nyrkillä, käsityöläiset pieksevät kisällejään ja oppipoikiaan ja satamatyöläiset toisiaan. Keppi, raippa tai nyrkki kuuluvat osaksi hyväksyttyä väkivaltaa, joka kohdistuu alempiarvoisiin. Vertaiset voivat kamppailla kuinka haluavat, mutta tyypillisesti ylemmän luokan edustajat välttävät konflikteja vertaistensa kanssa. Mikäli konfliktiin päädytään, niin ne usein ratkaistaan saman tien miekoin. Usein kamppailut loppuvat ensimmäiseen vereen. Kaksintaistelu on tyypillinen tapa selvittää välejä nuorempien yläluokan edustajien välillä. Kaksintaistelun tulee tapahtua julkisella paikalla, jotta vältytään murhan epäilyiltä. Epäselviä tapauksia käsitellään usein oikeudessa, ja tuolloin poliittiset kytkökset merkitsevät paljon lopputuloksen kannalta.

Rangaistukset ovat kohtuullisen usein fyysisiä, joten kansa on tottunut näkemään väkivaltaa. Merkittävää kuitenkin on, että aseiden käyttäminen vie tilanteen aina uudelle tasolle. Satamassa ja labyrintissa veitset saattavat välkkyä öisin, mutta miekan paljastaminen on aina kuolemanvakava asia.

Altaroksessa harjoitetaan julkisia koiratappeluja, jotka ovat hyvin verisiä. Lisäksi aika ajoin pidetään nyrkkeilykisoja, joissa osallistujat ottelevat kohtuu suurista palkintorahoista ilman mitään suojia. Nämä kisat ovat yleensä hyvin brutaaleja, mutta suosittuja. Osallistua saa periaatteessa kuka vain, mutta herrasmiehen arvolle ei katsota sopivaksi tulla rusikoiduksi muiden nähden.

Kaksintaistelut

Kaksintaistelut ovat vain tietyn vaikeasti määritettävän ryhmän tapa/oikeus. Rahalla ja asemalla on siinä suuri merkitys, mutta ulkomailta saapunut miekkamies nauttii samoja oikeuksia kuin Altaroslainenkin. Pääsääntöisesti kaikki vaikuttaa toimivan vaistonvaraisesti. Jos kaikki näyttää olevan kunnossa, niin harva puuttuu kaksintaisteluun. Keskeistä on huomata, että esimerkiksi puukkotappelu pysäytettäisiin heti huomattaessa. Kaksintaistelijat nauttivat dualistista statusta. Toisaalta henkilö, joka on valmis vaarantamaan oman ja jonkun muun hengen huvin tai kunnian vuoksi on vaarallinen. Toisaalta kyseessä on rohkea yksilö, jonka kunniaa voidaan ihailla. Koska useimmat kaksintaistelut käydään ensimmäiseen vereen, niin jokainen kuolema tuo aihettajalleen mainetta tapauksesta riippuen. Henkilöt, jotka surmaavat liikaa ihmisiä kaksintaisteluissa on kohdannut usein vakava onnettomuus. Viimeisin tapaus oli Krastal Mustaterä, jonka kaksintaistelijan ura katkesi haasteeseen Virelias Kapeasäilältä. Ottelun kerrotaan kestäneen vain hetkiä, kun Kapeasäilän terä upposi Krastalin silmään. Huhujen mukaan Virelias hoisi itse asian, koska eräs Krastalin surmaama nuorimies oli hänelle läheinen perhetuttava. Toisia liian innokkaita surmaajia on löydetty koirien repiminä, ja jopa tynnyrin alle murskaantuneina.

Eteläisen meren kauppavaltiot ja bardit

"Altaroslaiset arvostavat kierteleviä musikantteja, runonlausujia. laulajia sun muita kiertolaisia aivan toisella tavalla kuin meillä. Siinä missä bardit ovat yleensä toivottuja ohjelmanumeroja juhlissa, ovat bardit Altaroksessa jopa kunnioitettuja vieraita. Moni heistä kantaa näkyvästi asetta, mikä ei tulisi kuuloonkaan kotimaassamme."

-Calein Meredocilainen, Matkoiltani VIII Kharnin kauppaliitto, Altaros

Bardeilla viitataan etelässä musikantteihin, runonlausujiin, tarinankertojiin, laulajiin ja kiertelevää elämää viettäviin ihmisiin. Moneja bardeja arvostetaan heidän viihteensä takia, mutta harva arvostaa bardia vävypoikana. Bardeja on monenlaisia, toiset kiertävät kaupungista toiseen, mutta toiset pysyvät paikoillaan. Bardeilla on oma kiltajärjestelmänsä ja sen mukaiset arvomerkkinsä. Mitään varsinaista kiltataloa bardeilla ei ole, mutta tieto statuksista leviää silti.

Tärkeä ero on tehtävä näyttelijän, ilveilijän, miimikon tai katuhauskuttajan välillä. he eivät ole bardeja, vaan usein alhaisinta kastia yhteiskunnassa. Siinä kun bardi voi viihdyttää kauppalordia palatsissaan, niin harva kutsuu näyttelijää palatsiinsa (tosin skandaalilla on arvonsa). Bardit saavatkin käsiinsä usein arvokkaita juoruja sekä muita mielenkiintoisia informaationpalasia.

Monet bardit tuntevat arvonsa ja ovat valmiita puolustamaan kunniaansa tarvittaessa asein. Tätä sattuu valitettavan usein, sillä monet bardit eivät voi vastustaa kiusausta (syystä tai toisesta) sepittää nolostuttavia riimejä kaupungin arvohenkilöistä ja monista muistakin. Bardien kanssa kinastellessa kannattaa kuitenkin muistaa, että monilla heistä on mahtavia suojelijoita, asetaitoja sekä ennen kaikkea muiden bardien tuki. Pientä nujakointia kukaan tuskin kostaa, mutta arvostetun bardin surmaaminen saattaa herättää närää ylättävissäkin tahoissa.

Homoseksuaalisuus

Altaroksessa homoseksuaalisilla suhteilla on huono kaiku. Uskonnot ovat pääosin sitä vastaan (Gernya ja Aldras). Homoja ei kuitenkaan vainota, mutta julkinen miestenvälinen homostelu herättää helposti agressioita. Jos perheen poika paljastuu homoksi, on kyseessä onnettomuus ja häpeä, sillä jälkeläisiä ei voi odottaa. Kuitenkin varsinkin tietyissä dekadenteissa piireissä sekasuhteet ovat hyväksyttyjä. Altaroksessa tunnetaan jopa julkisesti muutama bardi, jotka ovat olleet suhteissa miesten kanssa. Pääasiallisesti asia ei ole siis tapetilla jatkuvasti, mutta vaatii tiettyä diskreettiä käytöstä. Labyrintistä löytyy helposti nuoria miehiä, jotka ovat valmiita myymään palveluksiaaan varakkaille herrasmiehille.

Sukupuoliroolit

Altaroksessa naiset voivat olla kivenkovia kauppiaita ja johtaa kauppahuoneita. Keskeistä on, että he eivät yritä esittää miehiä pukeutumisellaan. Tämä stigmatisoi herkästi naisen. Tälläisiä naisia kuitenkin on, mutta harvemmin yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa. Itseään rahasta myyvä henkilö on lähes aina halveksittu vaikka mahdollisesti haluttu. Mitä alhaisempaa yhteiskuntaluokkaaa olet sitä suurempi halveksunta ylemmiltä. Huoran ammatti ei ole useinkaan onnellinen...

Aviottomat lapset

Vaikka Altaros onkin verrattain vapaamielinen, niin aviottomia lapsia ei katsota hyvällä. Äpärällä on stigmansa. Jos isä on kuollut, mutta tunnustanut lapsensa ennen tätä, niin ongelmaa ei ole. Avioliitollakaan ei ole väliä, jos isä tunnustaa lapsensa. Nämä lapset saavat sopimuksen mukaan elatuksen tai eivät mitään muuta kuin sosiaalisen statuksen. ALtaroksen laki sanoo, että jos isä tunnustaaa lapsensa on tämän osallistuttava tämän ylöspitoon. Näin monesti käykin rikkaampien miehien kohdalla, mutta köyhillä ei ole aina mahdollisuutta elättää uutta suuta. Tärkeää on myös huomata, että miehelle tai naiselle ei ole häpeäksi jos lapsi tunnustetaan. Tunnustamaton lapsi taas on taakka ja häpeä sekä äidille, että lapselle. Kuitenkin jos "kaikki" tietävät isän ja tämä ei tunnusta lastaan, niin tämä tuo sosiaalista arvonlaskua hyväksikäyttäjänä ja sydämettömänä ihmisenä.

Orpolapsen saa kuka tahansa adoptoida. Gernyan ja Udrosan kirkot huolehtivat hylätyistä lapsista resurssiensa mukaan, mutta läheskään jokainen hylätty lapsi ei saa temppelikasvatusta. Hylätyn lapsen adoptoiminen tuo positiivista sosiaalista statusta. Lapsensa voi myös luovuttaa jollekin temppelille tämän ollessa melkein teini-ikäinen. Jos temppeli hyväksyy lapsen tämä sitoutuu palvelukseen 25 vuoden ikään asti. Temppelistä karanneita uskotaan seuraavan kyseisen jumalan kirous.

II. OIKEUS

"Paikallinen käsitys oikeudenmukaisuudesta on monella tapaa erikoinen. Koska varsinaista aatelia ei ole olemassa, on oikeus virkamiesten ja kauppaneuvoksien hallussa. Heidän määräämänsä rangaistukset ovat tottumiimme verrattuna varsin armeliaita. Vain harvasta rikoksesta tuomitaan kuolemalla tai kidutuksella."

-Calein Meredocilainen, Matkoiltani VIII: Kharnin kauppaliitto, Altaros

Monista rikoksista on rangaistuksena ruoskinta, polttomerkki, pakkotyö tai sakko. Joistakin rikoksista (lähinnä rikollisten joiden muun kaltainen tuomitseminen on jostakin syystä vaikeaa) rangaistuksena on sulkeminen kaupungin pahamaineisiin selleihin Onkaloon. Onkalossa vangit joutuvat viettämään aikansa selleissä joiden lattialla on vettä polveen saakka. Kaikkein vakavimmissa rikoksissa rangaistuksena on kalliolta syökseminen. Vain muutamat ovat selvinneet tästä syöksystä, joka päättyy kivikkoisen meren tyrskyihin. Selvinneet on perinteen mukaan armahdettu kunnianosoituksena Daragille, joka on selvästi nähnyt hyväksi säästää tuomitun hengen. Ehtona armahdukselle on kuitenkin vala Meren Isälle, joka sitoo armahdetun pysyvästi temppelin palvelukseen.

Oikeuta käydään kiltaneuvoston suuressa salissa. Tuomareina toimivat kolmihenkiset kiltaneuvosten muodostamat tuomarikollegiot. Tärkeimmistä asioista päättää kiltojen suurmestari. Pääsääntöisesti oikeutta käydään vain sopimusasioista, jotka liittyvät kaupankäyntiin. Harvoin käsitellään murhia tai muita vastaavia tapauksia. Silloinkin syytettyinä on vain varakkaiden sukujen jäseniä. Eräs merkittävä kiltaneuvoston tehtävä on julistaa kauppaluvat sekä velkaorjuus. Velkaorjuus on orjuuden muoto, jossa kiltaneuvosto määrittää ajan, jonka henkilö joutuu palvelemaan velkojaansa sovittaakseen velkansa. Velkaorjia tulee lain mukaan kohdella kuten ketä tahansa palvelijaa, joten isännällä on oikeus kohtuudella piestä orjaansa. Erityisesti hyvien perheiden parissa velkaorjuutta pidetään suurimpana mahdollisena häpeänä, ja moni onkin riistänyt oman henkensä ennen kuin joutunut orjuuteen.

Järjestystä ylläpitävät kiltaneuvoston maksamat kaartilaiset, joita johtaa viiden vuoden välein vaihtuva komentaja. Useimpia rikoksia tutkitaan kaartin toimesta, mutta pääsääntöisesti rikokset ratkeavat yhteisöllisesti. Erityisesti sataman alueella löydetään yhteisönsä kuolemaan tuomitsemia ihmisiä vanhoihin tynnyreihin suljettuina. (Muita rangaistuksia ovat pieksemiset, viiltely ja pakkomaksut) Satama-altaasta löydetyt ovat kuitenkin pääasiallisesti erilaisten rikollisten välienselvittelyjen tulosta. Yleistäen voidaan todeta, että ellei rikoksen tekijää saada verekseltään kiinni, niin mahdollisuudet rikoksen selviämiseen ovat varsin heikot.

Naisen oikeudellinen ja sitä kautta yhteiskunnallinen asema on Altaroksessa huomattavasti parempi kuin pohjoisessa Selenorissa. Altaroksessa naiset perivät aviomiehensä kokonaan, jos miespuolista perijää ei ole. Jos miespuolinen perijä on, niin omaisuus jakautuu puoliksi äidin ja pojan välillä. Tytär perii vanhempansa mikäli on vanhin lapsista ja naimaton. Naimisissa olevan tyttären ohittaa seuraavaksi vanhin lapsi. Naiset voivat toimia itsenäisesti ammatinharjoittajina, mutta monet ammatit ovat vahvasti sukupuolittuneita. Tyypillisesti itsenäiset ammattia harjoittavat naiset toimivat kevyissä käsityöammateissa. Naisia esiintyy myös luku ja kirjoitustaitoa vaativissa ammateissa, mutta nämä naiset ovat yleensä varakkaista perheistä. Merenkulku on lähes yksinomaan miesten hallussa ja naiselle löytyy laivalta vain harvoin paikkaa. Samoin sotilasammatit ovat naisille harvinaisia.

Aseiden kantaminen on sallittua, mutta sen hyväksyttävyys on liitoksissa kantajansa yhteiskunnalliseen asemaan. Karkeasti voidaan todeta, että käsityöläiset (mestarit) voivat kantaa tikareja ja jopa lyhytmiekkoja, sotilaat virantoimituksessa aseita ja panssareja, työläiset syömätikaria ja yläluokka pistomiekkoja tms. Panssaria voi toki kätkeä, mutta selkeä panssarointi herättää kaartin huomion. Paksu nahkatakki voikin olla hyödyllinen sijoitus. Ainakin monella nuorella miehellä sellainen vaikuttaa olevan muotia. Oleellista on, että pukeutuminen kertoo henkilön asemasta. Sametti, hyvä käsityö ja uudet vaatteet antavat paljon sosiaalista liikkumatilaa.

Jotkut alempien yhteiskuntaluokkien edustajista kiertävät rajoituksia aseenkannossa koirien avulla. Koulutettu koira karkottaa helposti mahdolliset ryöstäjät, eikä kaartikaan puutu asiaan. Altaroksen koirankasvattajat ovatkin tunnettuja kauempanakin. Altaroksessa on jalostettu monia hurjia rotuja, joista viimeisin on Charkin nimellä tunnettu hirviömäinen koira, jolla ei vaikuta olevan niskaa lainkaan. Charkit ovat erityisen agressiivisia mustaturkkisia koiria, ja niissä on ilmeisen suuri osuus sutta.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped