Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minun vakaumukseni on, että logiikka on merkitysteoria. Sen tarkoitus ei ole kertoa, millainen maailma on (se ei ole "totuusteoria"), eikä antaa tarkkoja parafraaseja argumenteista (se ei ole "todistusteoria"). Logiikan tarkoitus on antaa jokin konkreettinen muoto niille sisällöille, joita on käsityksissämme ja joita pyrimme välittämään kielellisillä ilmauksilla.
Logiikalla voi periaatteessa kuvata mitä tahansa ajattelua. Ihmisen ajattelu ei nähtävästi ole maailmasta irrallaan, ja tästä syntyy toive kuvata logiikalla oikeaa ajattelua. Oman käsitykseni mukaan oikeaa ajattelua on sellainen, jota ei joudu myöhemmin korjaamaan. Korjaamistarve syntyy yleensä uusien havaintojen tai käsitysten ristiriidasta vanhojen käsityksen kanssa. Mutta vaihtelee ihmisittäin, mitä pidetään ristiriitana. Oman käsitykseni mukaan logiikka siltautuu maailmaan määrittelemällä ristiriidan siten, että se on sopusoinnussa maailman kanssa. Tämä tarkoittaa, että kun logiikalla tehdään päätelmiä maailmasta, ne eivät koskaan osoita maailman olevan ristiriitainen.
Logiikalla on kaksi keskenään vaikeasti yhteensovitettavaa päämäärää: toisaalta sen pitäisi kuvata ajattelua mahdollisimman laajasti, koska muuten se on vaillinainen teoria käsitystemme sisällöstä; toisaalta sen pitäisi tuottaa vain oikeaa ajattelua, sellaista jota ei joudu korjaamaan. Koska ihmiset usein ajattelevat virheellisesti, logiikka on siis samalla yritys suodattaa ihmisten ajattelusta pois ne ja vain ne ajatukset, jotka ovat virheellisiä. Tämä ei tietenkään ole helppoa, koska ei ihmisillä ole mitään taikakonstia arvata, mitä käsityksiään he tulevaisuudessa joutuvat korjaamaan ja mitä eivät.
Oma näkemykseni ihmisten ajattelun toiminnasta on itse asiassa seuraavanlainen. Ihmiset toimivat osittain luonnollisten ajatustapojensa ohjaamina, tällaisia ovat esimerkiksi maailman käsitteellistäminen ja käsitysten välisen dissonanssin tunne; osittain taas heidän ajattelunsa pohjana ovat oletukset, jotka he hyväksyvät siksi, että niille on ainakin jotain kokemuksellista (tai opetuksellista) tukea ja siksi, että ne eivät sillä hetkellä vaikuta ristiriitaisilta, eli ihminen ei ole havainnut niistä aiheutuvan dissonanssia. Kummankaantyyppiset käsitykset eivät oikeastaan anna mitään takeita käsitysten oikeellisuudesta, joten ihmiset elävät jatkuvasti tilanteessa, jossa he voivat joutua korjaamaan mitä tahansa käsitystään.
Todellisuuden vastaisia käsityksiä on kuitenkin kahta tyyppiä, joita voisin kutsua vääriksi ja virheellisiksi käsityksiksi. Väärä käsitys on sellainen, johon ei tällä hetkellä ole syytä olla uskomatta, mutta tulevaisuudessa on. Virheellinen käsitys taas on ristiriitainen jo tämänhetkisten käsitysten valossa (ja tämänhetkisellä käsityksellä "ristiriitaisesta"), mutta ihminen uskoo siihen silti, koska ei huomaa ristiriitaa tai pystyy elämään dissonanssinsa kanssa. Päättelyt jaetaan vastaavasti kahdenlaisiin, todistaviin ja epätodistaviin. Todistavien päättelyiden johtopäätökset ovat oikeita, mikäli niiden alkuoletukset ovat oikeita. (Päättelyssä käytetyt päättelysäännöt tosin voivat perustua vääriin käsityksiin, joten ne pitää laskea osaksi alkuoletusten joukkoa.) Epätodistavien päättelyiden johtopäätökset voivat olla vääriä, vaikka niiden alkuoletukset olisivatkin oikeita, mutta kummankaan päättelytavan johtopäätökset eivät voi olla virheellisiä. Muuten kyse ei olisi päättelystä ollenkaan.
kategoria: filosofia kategoria: keskeneräiset