Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Näen hyvin harvoin unia (tai siis muistan harvoin näkemiäni unia). Yritän muistaa kirjoittaa niitä tänne, kun näen ja kehtaan... vanhempia unia on sivulla unet ennen vuotta 2006.
kategoria: harrasteet kategoria: seksuaalisuus
Näin aika friikin unen, jossa Sapeli oli jotenkin hommannut tavaratalon (keskustan Sokoksen) käyttöönsä ja käytti erilaisia mainostamiskikkoja -- tavaratalon aulassa olevia esityksiä, kuulutuksia, taustamusiikkeja ja niin edelleen -- houkuttelemaan lisää jäseniä jonkinlaiseen tuhoisaan uskonnolliseen kulttiin. Erityisesti lapset olivat kovin ihastuneita tähän hommaan.
Ensin suhtauduin asiaan myönteisesti hauskana hömppänä, mutta siinä vaiheessa, kun tavaratalon lastenhuoneesta palatessamme kelloa oli käännetty parilla tunnilla taaksepäin (ilmeisesti jotteivät ihmiset huomaisi kellon olevan jo yli tavaratalon sulkemisajan) alkoi tuntua siltä, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Talossa lupailtiin koko ajan hienompia esityksiä ja jotain huipennusta, joka olisi tulossa. Aavistin pahaa siitä, millainen tämä huipennus olisi.
Poikani olivat vain mukana menossa itsetiedottomasti, mutta tyttäreni oli valittu jonkinlaiseksi alttaritytöksi ja oli aivan innoissaan (ja tosi hankala saada kuuntelemaan mitään). Hänellä oli valkoinen, ilmeisesti viattomuutta kuvaava mekko ja kuviopiilarit, jotka tekivät hänen iiriksensä puna-violeteiksi.
Unen loppuosa koostui sarjasta rasittavia jaksoja, joissa yritin koko ajan kovemmin keinoin saada (1) lapset turvaan, (2) tajuamaan että tilanne on vaarallinen (3) uskontohihhuleille köniin ja (4) sabotoiduksi heidän juoniaan.
Tätä unta on vähän vaikea nähdä sopivasta näkökulmasta ellei tunne äitiäni, ja esittelystä taas seuraavat henkilökohtaisuusongelmat. Sanottakoon nyt, että joillain tavoin tämä uni on hyvinkin realistinen ja toisilla tavoin ei ollenkaan.
Äitini oli kanssani hoitamassa lapsiani ja meille tuli riitaa jostain kasvatusperiaatteesta. Suhtauduin äitini näkemyksiin vähän vihamielisesti ja aika ylenkatseisesti, tietyllä oikeudellakin, kun kyse on omista lapsistani. Riita nousi nopeasti, ja aina, kun olin päättänyt siirtyä toiselle tasolle (kyselystä kyseenalaistamiseen, kyseenalaistamisesta syyttämiseen, syyttämisestä uhkaamiseen, uhkaamisesta suoraan toimintaan) äitini teki saman, joskus ennen kuin ehdin tehdä mitään. Loppujen lopuksi äitini teki selväksi, että jos kerran olen sellainen kuin mitä keskustelun perusteella vaikuttaa, hänen mielestään minua ei olisi pitänyt hankkia tähän maailmaan ja hän harkitsi minun poistamistani. Itse olin vihainen ja loukattu ja poistuin nopeasti lapsineni hänen ulottuviltaan.
Joku muistutti minua siitä, että sovinto on jonkun aloitettava. En ollut ihan varma, mihin sovintoa tarvitsisin, mutta ajatus äidistä joka pitää oikeutenaan tehdä elämäni hankalaksi tuntui aika pahalta. (Ylipäänsä on aika rankkaa riidellä ihmisen kanssa, joka ei mitään syytöstä ota itseensä vaan katsoo kaiken osoitukseksi toisen nokkavuudesta.) Menin hänen luokseen ja juttelin tappouhkauksen perusteista, jolloin hän joutui myöntämään, että se oli äkkipikaisesti tehty. (Itse olin ollut aikeissa tehdä samankaltaisen uhkauksen, mutten ollut ehtinyt sanoa sitä.) Keskustelu, joka seurasi, vähensi jännitystä muttei tehnyt tilannetta vapautuneemmaksi, koska tämä oli niin selvästi peliä...
Olin sopinut tapaavani ystäviäni kaupungilla illallisen merkeissä. Olin huolissani, ehdinkö hoitaa satunnaiset asiani, ennen kuin tapaan heidät. Olin kuitenkin etuajassa ja hengailin Espan puistossa. Tapasin siellä pari kivaa tyttöä, mutten lähtenyt heidän mukaansa, koska olin menossa ystävieni kanssa syömään.
Ystävät tulivat kaikki myöhässä ja se jonka olisin halunnut eniten nähdä, ei tullut ollenkaan. En nyt ollut siitä vielä kauhean pettynyt, mutta kaikki halusivat jostain syystä ravintolaan, jossa tiesin olevan paljon tupakansavua ja taustamusiikki liian kovalla. Pitkähkön keskustelun jälkeen, jonka yksityiskohtia en muista, päätin mennä eri paikkaan syömään kuin muut.
Tässä vakiopaikassa menin kummempia miettimättä jonoon hakemaan ruokaa seisovasta pöydästä. Edessäni olevat nuoret raksakundit heittivät keskenään jotain köyhää läppää ja ilmeisesti minussa oli myös jotain, mikä huvitti heitä. Joku raksaäijä nosti minut takaapäin ilmaan ja naureskeli. Yritin lyödä juttua leikiksi: "jaa, täällä saa lentomatkojakin..." Samalla huomasin, että paikassa oli pelkkiä raksaäijiä ja siellä oli ilmeisesti jokin yksityistilaisuus. Sitten heräsin.
Olin tyttöystäväni, erään Jirin, hänen tyttöystävänsä ja erään lääkisopiskelijan kanssa viettämässä iltaa. Olimme hyvässä vauhdissa ja vaikken ollut juonut mitään alkoholia oli ilmassa päihteisen juhlimisen tuntu. Mietimme seuraavaa paikkaa mentäväksi, ja päätin ehdottaa opiskelijatapahtumaa jossain Espoossa. Paikka oli ilmeisesti jonkinlainen Olarin, Tapiolan ja Nuuksion sekoitus.
Menimme Lepuskista bussilla 82 (minulla ei ole hajuakaan Espoon bussinumeroista) tienhaaraan, jossa bussilla oli ajantasauspysäkki. Menimme ulos jaloittelemaan, mutta bussi lähtikin juuri silloin liikkeelle. Emme ehtineet sisään. Toisaalta, bussi lähtikin takaisin tietä, jolloin muistin, että 82 ei mene TH:sta eteenpäin vaan 69 (joka ei aja viikonloppuisin) menee. Kiroilin Espoon julkista liikennettä ja kysyin kumppaneiltani, jaksavatko kävellä paikalle asti. Matkaa siinä viitisen kilometriä. (Tämä muistuttaa erinomaisen paljon erästä todellisuudessa sattunutta hankaluutta, kun olimme menossa ystävinemme Kattilajärvelle metsäbileisiin.)
Tässä vaiheessa unessa oli keskipäivä. Kävelimme rauhallisen, ehkä vähän Olarin näköisen asuinalueen läpi. Tervehdimme paikallisia ja katselimme lasten leikkimistä sisäpihojen tarhoissa. Oli kuuma. Tytöt ottivat T-paidat pois ja kulkivat yläosattomissa. Ihailin heidän rintojaan. Pidimme itseämme nuorina ja huolettomina ja arvelimme sulostuttavamme kanssaihmistemme elämää.
Kävely oli pitkä, mutta perille tultiin lopulta. Opiskelijatapahtuma oli jonkinlainen yhdistetty hölkkä- ja ryyppyjuhla. Pientaloalueelle oli merkitty purulla ja maalilla juoksurata, joka enimmäkseen kaarteli talorivien väleissä olevissa puistoissa ja kevyen liikenteen väylillä. Sopivissa kohdissa lenkkiä oli anniskelutaloja ja -telttoja; opiskelijat juoksivat radalla kukin omaan tahtiinsa ja hölöttivät. Tutustuimme rataan, mutta kumppanini alkoivat vaikuttaa väsyneiltä ja aloin olla huolissani, oliko koko tempauksemme fyysisesti liian rasittava.
Kerroin tuttavieni talosta, jossa oli luvattu viihtymispaikka tapahtuman osallistujille. Nämä tuttavat olivat keski-ikäinen pariskunta, entisiä taistolaisia, jotka ihannoivat opiskelijaelämää ja järjestivät talossaan -- se sattui olemaan radan vieressä -- oheistapahtuman solidaarisuuden ja tirkistelyn nimissä. Lähdimme juoksemaan rataa pitkin talolle. Jättäydyin kuitenkin jälkeen kumppaneistani ja puhuin sen sijaan perässämme tulevan opiskelijaryhmän tyttöjen kanssa. Flirttailin ja vähättelin omaa juoksuamme.
Tulin perille taloon, jonka pihalla oli hasiksenpolttotelttoja ja sisällä sauna- ja juhlarumba käynnissä. Pihalla olevassa suuressa teltassa oli live-esityksiä ja sinne oli kokoontunut ihmisiä. Spottasin tyttöystäväni, joka oli vaisu ja ilmeisesti aika väsynyt. En osannut sanoa, oliko hän loukkaantunut muille antamastani huomiosta. Hän makoili laverilla ja aikoi ilmeisesti nukkua. Menin hänen viereensä ja aloin hyväillä häntä eri puolilta.
Näin unen, jossa joku oli dumpannut minut ja manguin vaimoani takaisin. Erityisen epämiellyttävän unesta teki se, että mankumistapani oli tyypillinen ja pahansuopa: mietin perustetta esittää suhteen jatkamisen vaimoni velvoitteena.
Omituinen ahdistuneiden ja rasittavien unien sarja. Ensinnäkin näin unta, että (kohta ex-) vaimoni kiusasi minua ja vastaukseksi satutin häntä fyysisesti eri tavoin. Vaimoni tyttöystävä itki vuolaasti (mangatyyliin) ja sanoi, ettei voinut katsoa sellaista, mutta katsoipa kumminkin. Toisessa unessa olin jätkäporukassa, jossa oli jatkuva nokitus päällä. Kolmannessa jouduin vastaamaan jostain vanhoista pahoista teoistani, mutta kukaan ei suostunut sanomaan, mitä ne olivat; niistä vain vaadittiin tekemään tiliä. Paikalla oli hassu yhdistelmä vanhoja tuttujani, ja kaikki olivat sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tietää, mitä minulta odotettiin. Neljättä ja viidettä en muista kunnolla.
Tässä unessa olin istuskelemassa keskellä yötä ilmeisesti Pitkänsillan kupeessa Hakaniemen puolen rannassa. Tosin istumapaikassani oli sellainen rantakallio, jota kyseisessä paikassa ei oikeasti ole: suunnilleen kolmen metrin tiputus kapealle alemmalle rantatöyräälle, josta edelleen kolmen metrin tiputus suoraan veteen. Yhtäkkiä selkäni takaa tuli ihminen, joka laski kätensä olkapäälleni ja mumisi jotain sekavaa. Pelästyin niin, että tyrkkäsin hänet (vahingossa?) kalliolta alas. Hän mätsähti pahan näköisesti alemmalle nurmelle. (Tuolla töyräällä oli ennestäänkin joitain sammuneita tai muuten vain nukahtaneita ihmisiä.)
Miettiessäni "voi paska, miten tässä nyt näin kävi", tyrkkäämäni nainen nousi kuin nousikin pystyyn ja alkoi kavuta tokkuraisen tuntuisesti ylös luokseni. Pyytelin kovasti anteeksi tapahtunutta ja tarjosin hänelle yöpaikkaa luonani, eikä hän tuntunut juuri välittävän tapahtuneesta. Menimme luokseni, tein hänelle ruokaa, söimme yhdessä ja jutustelimme ja sitten siirryimme sänkyhommiin. Hän ei ollut varsinaisesti söpö eikä kaunis, mutta hän oli hyvällä tavalla lihava, hymyileväinen, pehmeä ja kiihkeä. Mutta puuhiamme häiritsivät erilaiset ihmiset, joita kulki asunnossani ja joilla tuntui vähän väliä olevan asiaa minulle.
Näin myös (taas!) sellaisen unen, jossa olin kaksoisbuukannut itseni johonkin kouluun ja unohtanut sen olemassaolon. Sitten mietin stressaantuneena, kuinka selitän poissaoloni niiltä päiviltä, jolloin minun olisi jo pitänyt olla mukana.
Olin mennyt pyörällä ravintolaan, joka oli jotenkin suunnattu vammaisille ja/tai vajavaisille ihmisille. Minun oli tarkoitus lukea ja syödä, mutten osannut päättää, mikä on paras pöytä. Käytännössä luin pätkittäin ja vaihdoin pöytää aina välillä, ja vähän väliä unohdin jotain kamojani johonkin päin ravintolaa ja jouduin taas etsimään niitä. Samoin vaihdoin pyöräni paikkaa ravintolan ulkopuolella jne...
En missään vaiheessa päässyt siihen asti, että olisin tilannut ruokaa. Olin huolissani, miten ravintolan henkilökunta suhtautuisi tällaiseen hengaamiseen. Kaikki aikani meni pöytien vaihtamiseen, tavaroiden etsimiseen ja sitten siihen, että mietin, millä tavalla olen vajavainen ja siten oikeutettu käymään ravintolassa.
Lopulta ravintola lähestyi sulkemisaikaa ja yritin kerätä kamojani lähteäkseni liikkeelle. Mutta nukahdin. Heräsin siihen, että viimeinen työntekijä pani valoja pois, sulki ovia ja pyysi minua (hyvin ystävällisesti) lähtemään tieheni. Panin kengät jalkaan ja lähdin, mutta ajettuani vähän matkaa huomasin unohtaneeni sukkani ravintolaan.
Tämän unen sisältö on melkein puhtaasti seksiä...
Näin unta, jossa olin eksynyt jossain liikuntahallissa tms. laitoksessa. Yritin löytää vessaa tai jotain ja olin menossa sellaisen suihkutilan läpi, jossa oli väliseinät suihkujen välissä, muttei varsinaisia suihkukoppeja. Luulin olevani yksin, mutta sitten kuulin, kun joku avasi lähistöllä suihkun ja alkoi peseytyä. Menin lähemmäksi ääntä ja kurkistaessani nurkan ympäri näin tosi hyvännäköisen nuoren miehen, joka parhaillaan pesi kainaloitaan suihkun alla.
Riisuin vaatteeni pikavauhtia ja odotin, että hän alkaisi saippuoida itseään. Sitten menin hänen luokseen yrittämättä peitellä erektiotani. Kutsuin häntä namupalaksi ja hieroin hänen rintaansa. Hän vastasi hyväilyihini ja asiat etenivät nopeasti.
Kun olin hänen sisässään, suihkuun vielä tuli joku. Harkitsin aktin lopettamista, mutta oikeastaan ajatus löydetyksi tulemisesta tuntui kiihottavalta. Seksikumppaninikaan ei tuntunut välittävän. Meidät löysi naimasta parikymppinen tyttö, joka näytti vähän säikähtäneeltä mutta jäi kuitenkin uteliaana katselemaan meitä. Tulin hänen katsellessaan.
Tämä oli kirkasuni. Olimme vaimoni kanssa menossa kotiin kuutosen ratikalla (oikeasti meille ei pääse ratikalla). Olimme ilmeisesti riidelleet, ja minulla oli sellainen väsyneen-surullisen-tympeä olo, joka tulee usein, kun riita on laantunut muttei aivan ratkennut.
Yhtäkkiä heräsin ratikassa yksin. Tavarani olivat vähän hajallaan, enkä oikein tiennyt, missä olin. Muistettuani olevani ratikassa menossa kotiin etsin katseellani vaimoani, mutten nähnyt häntä missään. Keräilin tavaroita hämilläni, ja minusta vaikutti, että olin palannut keskustaan. Keksin vain sellaisen selityksen, että olin nukahtanut, vaimoni oli jättänyt minut oman onneni nojaan ja olin nukkunut ratikassa päättärin ohi ja takaisin.
En muista, soitinko vaimolleni -- jos soitin, en saanut häntä kiinni. Jostain syystä soitin (seuraavaksi?) vaimoni perhetuttavalle, tytölle, jota olen sattumoisin joskus yrittänyt iskeä. Olin heräämisen jälkeisessä hämillisessä tilassa ja halusin saada asioihin ylipäänsä jotain selvyyttä. Hän oli puhelimessa varsin pisteliäs. Yritin selittää tilannettani, mutta hän sanoi, ettei halunnut kuulla lisää. Kysyin, missä vaimoni on, ja hän vastasi: "Siellä se on varmaan sen Inkerin kainalossa, nehän on kohta lähdössä sinne matkalle." Menin aina vain enemmän hämilleni. Samalla aloin huomata, että ympärillä olevat maisemat eivät vastanneet kuutosratikan reittiä. Luulisin, että tässä vaiheessa aloin epäillä, että kyseessä on uni.
Pohdin, että tällainen tilanne ei voi oikein syntyä kuin unessa, mutta kaikki ympärilläni ja toiminnassani oli niin toden tuntuista, etten saattanut uskoa vain uneksivani. (Jälkeenpäin ajatellen unen "juoni" teki muutamia hyppäyksiä jopa tälläkin välillä, niin kuin unilla on tapana, mutta jotenkin niitä ei vain nukkuessaan huomaa. Se on vähän kuin tarina, jossa ei tietenkään kerrota jokaista yksityiskohtaa, vaan esitetään vain olennainen.)
Olin ärtynyt ja kysyin puhelimessa, voisiko hän edes kertoa, kuka tämä Inkeri on. Ilmeisesti hän ei suostunut uskomaan, etten tiennyt, ja suhtautui vihamielisesti yritykseeni saada tietää jotain henkilökohtaista Inkeristä. Hän kyseli, pitäisikö hänen muka kertoa kaikki Inkerin asiat. Sanoin: "Riittää, kun sanot, kuka Inkeri on. Esimerkiksi, opiskeleeko se vai onko se töissä ja mitä se tekee tai opiskelee. Ja onko sillä lapsia. Se riittää mulle." Hänellä oli selvästi vaikeuksia uskoa, etten tiennyt näitä valmiiksi. Aloin pohtia muistinmenetystä vaihtoehtoisena teoriana unen näkemiselle.
Tässä vaiheessa kuitenkin uni pomppasi tilanteeseen, jossa olin vaimoni luona (kodissa, josta en oikein sanoa, oliko se meidän yhteinen vai ei), ja vaimoni pakkasi tavaroitaan ja oli ottamassa mukaan myös lapsemme (yhden; oikeasti meillä on kolme). Riitamme alkoi uudestaan ja vaimoni vaikutti siltä, että hän yritti vältellä vastaamasta mihinkään. Olin aika vihainen ja ajattelin, että unta eli ei, nyt on oikea tilanne ottaa vaimoni väkisin. Tartuin häneen kiinni ja kaadoin hänet lattialla olevalle patjalle ja aloin levittää käsillä häneen sylkeä päästäkseni sisään. Hän ei vastustellut, mutta kun vaihdoin asentoa, hän sanoi, ettei oikeastaan kumminkaan halunnut seksiä. Minua suututti, ettei hän tajunnut, että tässä oltiin ottamassa häntä väkisin, mutta uni alkoi hajota ja hajota...
Olimme jonkinlaisella kulttuurimatkalla. Seurueessa oli kaksi parikymppistä poikaa ja yksi samanikäinen tyttö. Olimme saaneet jonkinlaisen tehtävänannon tai apurahan siihen, että dokumentoimme modernia maaseutuelämää ja erityisesti sen hurjia rientoja. Olimme aika friikkejä ja odotimme innolla, että pääsisimme kylähulluiksi eri paikkoihin. Toinen pojista oli jossain mielessä unessa minähahmoni, mutten katsellut maailmaa hänen silmiensä kautta.
Matkalla kävimme erilaisissa lavatansseissa ja naku-uinneissa. Läpsimme huumeita kokeilevia junttipoikia pepulle ja osallistuimme moottoripyöräralliin. Saimme välillä tosi hienoja asuinpaikkoja, kuten esimerkiksi yhden juhla- ja museokäyttöön konservoidun kartanon.
Minähahmoni halusi tehdä genderblender-hommia ja tutkia yksityisyyden rajoja esim. masturboimalla aution tien varrella. Kaksi muuta alkoivat rakastua toisiinsa ja olivat yhä enemmän omissa oloissaan. He jättivät minähahmoni vähän oman onnensa nojaan ja ajattelivat ilmeisesti, että tällä oli tarpeeksi hauskaa muutenkin, itsekseen. Ja niin he sulkeutuivat tunteja kestäviin kylpyihin ja muuta sellaista.
Erityisen hyvin muistan vanhojen teollisuusparakkien päätyyn rakennetun antikvariaatin, jonka kellarissa leikimme rosvoa ja poliisia ja jonka sokkeloisista käytävistä minähahmoni löysi -- muiden mentyä taas kahden kesken -- jännän kylpyammeen, joka oli hirmu leveä ja jonka keskellä oli ikään kuin seinämänä käännettävä kokovartalopeili.
Pikalinkit: