Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Kielissä on tyypillisesti monia kohtia, jotka sallivat ilmauksen jatkamisen mielivaltaisen pitkään. Esimerkiksi nimisanalle voi antaa kuinka paljon määreitä vain: "koira", "suuri koira", "ruskea suuri koira", "hauska ruskea suuri koira", "mustasukkainen hauska ruskea suuri koira"... tai sivulauseita voi lisätä: "olet kiva", "olet kiva, koska hymyilet nätisti", "olet kiva, koska hymyilet nätisti, koska se on luonteessasi", "olet kiva, koska hymyilet nätisti, koska se on luonteessasi, koska olet kasvanut hedelmällisessä maassa". Jopa johdokset voivat olla mielivaltaisen pitkiä: "totuus", "totuudettomuus", "totuudettomuudettomuus", "totuudettomuudettomuudellinen". Mutta mitä, jos ilmaukset eivät olekaan potentiaalisesti äärettömiä, vaan aktuaalisesti äärettömiä?
Syklit-teos pyrkii antamaan äärettömälle ilmaukselle konkreettisen muodon. Se on sykli: ilmaus, jolla ei ole alkua eikä loppua. Itse asiassa ilmauksella voisi olla alku ilman loppua tai loppu ilman alkua, mutta en ole keksinyt hyvää tapaa kuvata tätä; ehkä jokin rengas, josta haarautuu vaihtoehtoisia suuntia? Joka tapauksessa sykleissä voi tarkastella edes joitain loputtomia ilmauksia.
Olen huomannut, että ihmisiä ei kovinkaan paljon häiritse ilmausten loputtomuus. Sen sijaan niiden aluttomuus näyttää häiritsevän ihmisiä kovasti. Suurin osa syklejä lukevista ihmisistä pyörittää niitä ensin taaksepäin, palatakseen järkevään aloituskohtaan; vasta, kun he huomaavat, ettei sellaista ole, he alkavat lukea eteenpäin. Samanlainen epäsymmetria vallitsee sisään- ja ulospäin menemisen välillä: ihmisten on vaikeampaa ymmärtää loputtomia ilmauksia, jotka kulkevat ilmauspuun (katso teos: puukieli) oksista koskaan saavuttamattomaan juureen päin, kuin sellaisia, jotka kulkevat juuresta aina vain pienempiin oksiin päin.
Mietitäänpä esimerkiksi ilmausta "Tieto, että kaikki elämän aikana opittu tieto on hyödyllistä, on hyödyllistä." Tämä on helposti ymmärrettävä sykli: "Tieto, että kaikki elämän aikana opittu tieto, että kaikki elämän aikana opittu tieto, että..." Tämä sen sijaan on vaikea ymmärtää: "... on hyödyllistä, on hyödyllistä, on hyödyllistä, on hyödyllistä." Se kuulostaa hokemiselta: kuulijan on vaikea ymmärtää, että jossain äärettömässä menneisyydessä on kuviteltu lauseen alku, johon pilkkua seuraava osuus viittaa.
Kontekstittomissa kieliopeissa (Chomskyn kielihierarkia) kaikki tällaiset rekursiot ovat kovasti samankaltaisia ilmiöitä. Ihmisen kannalta ne ovat siis kuitenkin selvästi erilaisia. Kielet rakentuvat siten, että niissä sanotaan ensin asiat, joille on helppo antaa merkitys jatkosta riippumatta; sitten asiat, joita ilmauksen alku selittää. Tämä on erittäin mielenkiintoinen prosessi. Äärettömät ilmaukset voi myös jakaa iteraatioihin ja upotuksiin sen mukaan, tarvitseeko ilmauksen loppuessa "muistaa", mitä ylemmällä tasolla oltiin sanomassa, vai ei. Esimerkiksi virkkeen loppuun lisätty selittävä sivulause on iteraatio, se ei edellytä muistamista. Mutta virkkeen keskellä oleva sivulause on upotus. Voit itse miettiä myös, kumpi vaatii enemmän henkisiä resursseja ymmärtää: "Matkan varrella oli myös hauska pieni majatalo, jonka entisen isännän perillinen oli ottanut haltuunsa" vai "Matkan varrella oli myös entisen isännän perillisen haltuunsa ottama hauska pieni majatalo"? Jälkemmäisen upotus pakottaa muistamaan, mistä päälauseessa puhuttiin, ennen kuin päälauseen merkitys on täysin valjennut.
Osa teoksista leikkii lisäksi sanojen monitulkintaisuudella. Ensimmäisellä kierroksella sana tarkoittaa yhtä, toisella toista... nämä eivät kuitenkaan ole todellisuudessa virheettömiä äärettömiä ilmauksia. Lukija voi vain miettiä, kuinka monta toistoa voi tehdä niin, että ilmaukselle on annettavissa järkevä merkitys. "Alusta alusta alusta alusta...?"
Syklit-teoksessa on seuraavat tekstit:
Loput syklit koostuvat monesta osasta. Idis on se, että pyöritetään yhtä sykliä haluttu määrä, sitten hypätään toiseen, ja pyöritetään sitä haluttu (tai sama) määrä. Tämä on ainoa keino, jonka keksin upotusten kuvaamiseen. Esimerkiksi allaolevan voi lukea: "Joki, jonka vieressä joki, jonka vieressä joki virtaa mereen, virtaa mereen, virtaa mereen."