Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Näyttelyyn on otettu valikoima vuosien varrella piirtämiäni sarjakuvia. Kuten sanottu, en ole kovin hyvä piirtämään (vaikkakaan minussa ei ole sitä vikaa, että pelkäisin yrittää), ja sarjakuvat ovat aika tekstipainotteisia nekin. Kopioin ne luonnollisesti helpoimmalla mahdollisella tavalla: otin digikameralla kuvat muistikirjastani, upin ne nettiin ja tulostin yliopistolla hum.tdk:n mikroluokan tulostimella, josta oli värijauhe loppumassa :) Innokas taiteenkuluttaja voi nähdä muutamia sarjiksia lisää menemällä tulosteista löytyvään nettiosoitteeseen (http://members.sange.fi/~atehwa/sarj/).
Nojuu. Tykkään itse sarjiksistani kovasti, ja suurin osa niistä on tuommoisia lempeänpuoleisia, ei mitään pelkkiä älyllisiä leikkejä. Näyttelyyn otin niitä, jotka selkeimmin ovat tekemisissä kielen ja maailman suhteen kanssa.
Yksi sarjakuvista kertoo ihmisestä, joka käyttäytyy omituisesti kaupassa. Kassaneiti edustaa "lyhytnäköistä" realismia, asiakas "henkistynyttä" pohdiskelua. Asiakas menettää kunniansa, mutta ylittää olevan rajat (ilmeisesti rikkomalla kielen muodostaman harhakuvan maailman rajoitteista); mutta realismi ei siitä lannistu. Metafyysinen taistelu! Saa nähdä, kuinka käy.
Robottisarjakuva kertoo kyseenalaistamisesta sekin. Se kuvastaa ennakkoluulojani siitä, mihin äärimmäinen johdonmukaisuus johtaa. Mutta sarjakuvassa esitetyn kysymyksen vastaus on monimutkainen. Jos joku haluaa vastata siihen esimerkiksi tänne tai näyttelyterveisillä, arvostan...
Onni-teos kuvaa kielen rajoja. Voisi luulla, että kyseessä on wittgensteinilainen (nuorempi) kannanotto, mutta itse asiassa sarjakuva selittää juuri sen, mitä se sanoo mahdottomaksi selittää. Itse asiassa onnen voi osoittaa, ei suinkaan kertomalla, mitä se on, vaan kuvailemalla sen ympäristöä. Eikö ole outoa? Kielellä voi ilmaista myös sen, mitä sillä ei voi ilmaista, näyttämällä mitä sillä ei voi ilmaista. Joo, onpa syvällistä.
Pisin sarjakuvista kertoo LISP-kielestä. Kuten teos: puukieli -sivulla mainitaan, puurakenteiset kielet ovat hyviä käsittelemään puurakenteisia kieliä. LISP on kieli, joka alun perin suunniteltiin mitä ilmeisimmin käsittelemään itseään. Piuh? LISP on toisaalta teoria siitä, mitä ilmaukset ovat; toisaalta se on tulkinta, joka ilmauksille annetaan. Minimalismin hengessä ainoa "merkitys", joka LISP-ilmauksilla on, on prosessi, joka syntyy, kun näitä ilmauksia yksinkertaistetaan beetareduktioilla. Ylipäänsä kaikilla ilmauksilla, niin luonnollisten kuin muodollisten kielten, on sekä deklaratiivisia että operatiivisia merkityksiä. Selitän ehkä tarkemmin joskus.
Ahmedin tarina problematisoi totuutta. Ollakseen täydellinen valehtelija pitää olla kaikkitietävä, totuudelle samoin. Lisäksi melkeinpä tarinassa kuin tarinassa on taso, jonka totuutta ei kyseenalaisteta tai oleteta. Mutta mitä, jos sarjakuvani oli vain teidän harhaan johtamistanne? Mitä, jos valehtelen teille nytkin? Kai ymmärrätte, että ymmärrätte silti... (Huomasitteko muuten, mitä Ahmed jäi pohtimaan?)
Sokerina pohjalla on tervehdykseni ulosmenijöille. Mutta älkää luulko, että olisin teistä riippumaton!