(toiminnot)

hwechtla-tl: Säveltämisen prosessista

Kierre.png

Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset


(nettipäiväkirja 07.07.2026) Mä en usko että luovuudessa on mitään mystistä. Sen prosessia on vain vaikee sanoittaa. Monet luomisen asiat myös tapahtuu, ennen kuin niitä ehtii edes kunnolla huomata, joten ihmiset ei itsekään tiedä, mistä ne johtuu.

Mä ajattelin, että voisin kertoa jonkin verran, miten mun sävellysprosessit menee. Se on siitä herkullinen aihe, että ne menee tosi monella eri tavalla.

  1. Usein mulla on tietty aihe, josta haluan tehdä sanoituksen. Mun runot esimerkiksi on käytännössä valmiita biisejä, joista puuttuu sävel. Jos teen niihin sävelen, teen sen esimerkiksi hyräilemällä jotain musta asiaan sopivaa (hyräily on luova prosessi, jossa käytetään kokeiluvälineenä omia äänihuulia). Jos sävel on hyvä, kirjoitan sen muistiin -- se vaatii taitoa, mutta ei ole luovaa.
  2. Joskus teen sävelen sijaan niin, että valitsen soinnut, joista "arvaan" (harmonian teorian perusteella tai muuten) että pidän niistä. Laitan tietokoneen soittamaan niitä tai soitan itse, jos harmoninen rytmi ei ole liian vaikea. Kun "totun" sointukaavaan, pystyn myös tekemään siihen melodiat hyräilemällä.
  3. Usein sävellyksen idea (jos se ei ole tekstissä) tulee jostain toisesta sävellyksestä. En välttämättä halua erityisesti kommentoida sitä, mutta siinä voi olla jokin idea, jonka haluan osata toistaa, tai jota haluan vastustaa. Ylipäänsä, aina kun tajuaa musiikissa jonkin logiikan, nousee kysymys: mitä, jos en noudata tätä? Logiikka on siis luovuuden lähde, luovuutta sen rikkominen.
  4. Joskus voin ihan huvikseni teoretisoida jotain, mikä "ehkä" kuulostaa mielenkiintoiselta. Voin olla vaikka utelias sen suhteen, voiko lokrisen asteikon saada mitenkään kuulostamaan järkevältä ("tonaaliselta") jos siihen lisää lopukkeita (kadensseja) varten dominantin aina väliaikaisesti. Tai haluan kokeilla soinnutusa kaksilla päällekkäisillä soinnuilla, jotka vaihtuvat vuorotellen. Tai olen kiinnostunut jostain harmonisesti epätyypillisestä sointuyhdistelmästä, kuten Stravinski selvästi on ollut kuuluisassa Matrjo¨ka-soinnussaan, jossa on päällekkäin ensimmäinen ja ylinouseva neljäs aste.
  5. Usein sävellys on iteratiivinen prosessi, jossa joskus teen jotain päästäni (eli sävelkorvan perusteella), joskus kopioimalla, joskus vastustamalla, joskus teoretisoimalla, joskus kokeilemalla ja joskus korjaamalla. Myös ärtymys omiin biiseihin ja niiden heikkouksiin ajaa usein tekemään uusia ja eri tavalla mielenkiintoisia kokeiluja.


kommentoi (viimeksi muutettu 07.07.2026 15:05)