Joskus aikoinaan ajattelin, että pettymysten välttäminen johtuu aina omista eduista tai lähtökohdista. Mutta oon tajunnut, että koska pettymykset ja pahat mielet kohdistuu ympäristöönkin, pettymyksiä voi välttää myös suojatakseen ympäristöään itseltään.
Siis esimerkiksi: voi olla panostamatta parisuhteeseen (vaikka haluaisi siltä lisää), koska jos panostuksesta ei olisi toivottua hyötyä, pettymys tulisi myös kumppanin taakaksi. Tai voi välttää (sosiaalinen tenuki) pitkiä, turhauttavia taisteluita (kuten esim. sitä jota käyvät maahanmuuton puolustajat ja vastustajat), jotta ei kyynistyisi ja jotta voimavarat säästyisivät siihen että pystyy olemaan kiva ja iloinen kanssaihmisilleen.