Kaikki on aina huonosti!
Nenän voi hahmottaa kuonosti.
Sadekin maaperän vuonosti.
Pintansa jaloille suo nosti.
Tämäkin ongelman muodosti:
saaret näkyvät luodosti.
Rakonen ilmenee vuodosti.
Kurkun voi tukkia ruodosti.
Tiestö jo keväällä pölyää.
Kesäisin koskisto hälyää.
Paleltuu, ennen kuin älyää.
Paukkuen jääkuori mölyää.
Termoksen liian kuumaa kahvi.
Liian kaulaltaan pitkä kirahvi.
Sateessa pehmeä (liian?) pahvi.
Koossa ei pysy tää mun klahvi.
Voi tätä maailman surkeutta!
Laulussa menetän korkeutta.
Jaksanko elämän arkeutta?
Kauheaa kielen karkeutta!
Pahinta kuitenkin elämän --
joskus vähemmän tai enemmän --
on se, kun kanssasi hyörähdän.
Ajatuksellekin hörähdän.