Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Voisin vähän selittää, millainen mun fiilis on nykyisestä maailmantilanteesta. Tiedättehän, siis siitä että netissä on monta kuplaa, kaksi niistä on sellaisia joista toisessa kilpaillaan siitä, kuka osaa asiat oikeammin, ja toisessa taas siitä, kuinka ilkeästi voi sanoa muista. Siitä, että Yhdysvalloissa ja sen perässä joissain muissakin maissa on hallinto, joka yrittää aktiivisesti muuttaa mustan valkoiseksi eli todistaa asioita, jotka ei pidä paikkaansa, sanomalla ne tarpeeksi lujaa tai vaientamalla vastaanväittäjät. Ja siitä, että kansainvälinen politiikka ylipäänsä on muuttumassa lyhytnäköiseksi etujen tavoitteluksi.
Minä uskon, että teollisesta vallankumouksesta eteenpäin on vallinnut ainoa maailmanhistorian olennaisesti "erilainen aika" siinä mielessä, että ihmiset ovat voineet keskittyä muuhunkin kuin aivan välittömimpään selviämiseensä ja menestykseensä henkilökohtaisessa, pienessä piirissä. Tänä aikana on tapahtunut valtava siirtymä, jossa suuremmat ja suuremmat kansanryhmät ovat alkaneet voida käyttää aikaansa luomaan uusia ja odottamattomia asioita, niin sanotusti "toteuttamaan itseään", mutta usein jakaen ajatuksensa muillekin ja niin tehdessään välillä hyödyttämäänkin muita. Esimerkiksi netti on tosi selkeästi tämän ajan tuote: asia, joka ei varsinaisesti ole välttämätön, mutta joka ideoitiin, toteutettiin ja osoittautui tosi päheäksi jutuksi. Toki pyykinpesukone on varmaan ollut merkittävämpi teknologinen mullistus (vapauttanut enemmän ihmisten aikaa), mutta pesukoneet ja netti ovat samaa hyvän rinkiä, missä ihmisten ylimääräisestä ajasta on seurannut aina lisää hyvää.
Vapaus on olennainen osa teollisuuden ajan yhtälöä. Muulla kuin vapaudella ei oikein saa aikaan samaan tapaan aktiivisia, uutta luovia ihmisiä. Vapaus tarkoittaa vapaata aikaa, vapautta rajoitteista, vapautta sosiaalisista normeista, vapautta pelosta, vapautta valmiiksi suunnitelluista tavoista elää, vapautta valita. Kukaan ei ole absoluuttisen vapaa (enkä edes tiedä mitä se tarkoittaisi käytännössä), mutta kaikki vapaus lisää ihmisten resursseja, joita voi sitten käyttää luomaan uutta.
Tämä ei ole mikään ihmeellinen ja korkealentoinen asia. Sen näkee esimerkiksi lastentarhassa. Ryhmässä, jossa lapset pelkäävät jäävänsä ulkopuolelle tai yrittävät miellyttää yhtä suosittua lasta tai pelkäävät tulevansa kiusatuksi tai pelkäävät jotain ryhmän jäsentä, ei synny uusia leikkejä eikä ajatuksia. Jotkut vain yrittävät pärjätä ryhmässään noudattamalla ulkoisia normeja (kuten pukeutumisnormeja) ja jotkut yrittävät eristäytyä ryhmästä koska kokevat sen niin dysfunktionaalisena. Mutta ryhmässä, jossa kaikki tuntevat olonsa hyväksytyksi, jossa ei tarvitse pelätä eikä täyttää mielivaltaisia odotuksia, keksitään uusia leikkejä, luodaan uutta, ideoidaan.
Miten tämä liittyy nykyiseen maailmantilanteeseen? Minusta me elämme aikaa, jossa kiusaaminen on tulossa sosiaalisesti hyväksytyksi. Minun näkökulmastani äärioikeistolaiset ja muiden elämään puuttuvat konservatiivit ovat kiusaajia. Ja kiusaaminen haittaa vapautta. Kiusaajien vaikutus yhteisöönsä on muiden pelottelu tiettyyn muottiin.
Jos kiusaajia olisi tarpeeksi vähän, heidät voisi sosialisoida pitämällä heitä muiden leikeissä mukana, kunnes he ovat osa ryhmää ja osaavat käyttäytyä. Näin tarhakiusaajille tehtiin tarhassa ja näin koulukiusaajille tehdään koulussa. Kiusaamisen syy on kuitenkin pohjimmiltaan yleensä se, että ihminen ei koe saavansa arvostusta muulla tavalla; kiusaaja yrittää käyttää pakkovaltaa arvostuksen saamiseksi.
Mutta nykyajan aikuisia kiusaajia on paljon. Minulla on tunne, että minun pitäisi toistaa ihmisille samaa mitä tarhassa: "älä loukkaa muita turhaan", "älä ota asioita kädestä", "älä kosta, se on tyhmä joka ei osaa lopettaa", ja niin edelleen. Kiusaamisesta on tullut sosiaalisesti hyväksyttyä, koska kiusaajat pystyvät löytämään tarpeeksi kavereita joiden mielestä kiusaaminen on myös OK. Valtioiden johdossa olevilla kiusaajilla (sellaisilla kuin Putin ja Trump) on selvästi sellainen asenne, että heidän täytyy päästä kirjoittamaan historia mieleisekseen, niin sitten kukaan ei voi sanoa heidän olleen väärässä.
Minulla on siis tunne, että maailman ihmiset ovat vajoamassa takaisin subsistenssiin, tilanteeseen jossa kaikki aika kuluu omassa elämässä selviytymiseen ja menestykseen. Se on varmasti joillekin mieleenkin: en usko, että esimerkiksi oikeistolaisten puolueiden suosio pitäisi, jos niiden äänestäjät oikeasti seuraisivat, millaisia päätöksiä heidän äänillään tehdään. Pidän oikeastaan pienenä ihmeenä sitä, että persujen kurjistuskampanja Suomessa on oikeasti syönyt heidän kannatustaan, niin kuin kuuluukin.
Mutta joo, takaisin perusasioihin ollaan menossa. Kuinka monta kertaa olen joutunut sanomaan jollekulle, joka valittaa homojen liiasta näkyvyydestä: miksi eivät saisi näkyä, miksi eivät kaikki saisi näkyä, miten se on sinulta pois, miksi haluat puuttua asiaan? Kuinka monta kertaa olenkaan puhunut jonkun kanssa, jonka mielestä vegaanit toitottavat jotain agendaa, mutta jotka eivät ole koskaan tavanneet sellaista vegaania... Minulla on olo, kuin puhuisin pienille lapsille: voisitko nyt antaa vain ihmisten olla sellaisia kuin ovat, ymmärrätkö, täällä on monenlaisia ihmisiä, ei ne muut ole sen huonompia kuin sinä, ovat erilaisia, eivätkä ne väitä että sinä olet huonompi, vaikka sinulle jostain sellainen olo tulikin?
Minä haluaisin palauttaa keskustelun asialliseksi myös siinä mielessä, että ihmiset oikeasti yrittäisivät selvittää, miten jokin asia on. Vaikka sitä on tehty ennenkin, nykyään luodaan tosi nopeasti jostain uhkakuvia ja vastustajia, joita ei vaan ole olemassa. Keskusteluissa ihmiset pyrkivät totuuden etsimisen sijaan saamaan kannatusta omalle mielipiteelleen, perustuipa se toteen tai ei. Liian paljon keskustelusta on niin epäasiallista... sellainen keskustelu ei luo mitään.
Sellainen on minun näkökulmastani tämä aika, koulukiusaamisen aika, "totuudenjälkeinen" aika eli "valehtele niin lujaa kuin pystyt" -aika. Varmasti tapahtuu samaan aikaan kaikkea sellaista hyvää jota en huomaa, ja paljon sellaistakin jota huomaan, mutta tämä huonon käytöksen ja öykkäröinnin lisääntyminen ja totuuden yliajo vallankäytöllä pitäisi saada loppumaan. Ei ihmiset voi edistyä yhtään mihinkään, jos heidän aikansa kuluu tuulimyllyjä vastaan taistellessa.