Oonko koskaan valittanut siitä, miten monella tavalla musiikissa merkitään samoja asioita? Ja kuinka erilaiset merkintätavat kuvastaa eri tulkintoja siitä, mikä siinä musiikissa on tausta-ajatuksena, mutta ei kuitenkaan kovin tarkkaan?
Sanon vain pari esimerkkiä. Katsoin While my guitar gently weeps -biisin sointuja, ja siihen oli alkuun merkitty... Am, Am/G, Am/F#, Am/F. Mikä on toki ihan hyvä, siinä on yritetty selittää sitä, että se on enimmäkseen sama sointu, mutta alin sävel vaihtuu, paitsi että jos alin sävel ei kuulu siihen sointuun, niin ei se oikeesti oo sama sointu ja tän vois paremminkin merkitä Am, Am7/G, Am6/F#, Fmaj7. (Toisaalta - miks edes vaivautua kirjoittamaan niitä sointuina kun selkeämmin näkis ne vaan sävelinä niin kuin C-E-A, G-C-E-A, F#-C-E-A, F-C-E-A.)
Ja sitten, C# on sama nuotti kuin Db (ainakin tasavireessä, ja lisäksi puhtaassa virityksessä joissain sävellajeissa). Sillä, että onko nuotti ylennetty vai alennettu, voi yrittää ilmaista, mihin sävellajiin se kuuluu, mutta valinta näiden kahden välillä ei oikeasti kunnolla kerro, mikä sävellaji on kyseessä, vihjaa vain johonkin suuntaan tai sulkee muutamia aika ehdottomasti pois. Ja sitten jos on joku sellainen sointukulku kuin F, A, B, Bm, niin A (siis A-duuri) sisältää C#-nuotin ja Bm sisältää Db-nuotin mutta tällä kertaa ne on oikeasti funktionaalisesti aika sama nuotti sillä A-duuri on kromaattinen F-duurissa eikä se edusta mitään astetta eikä vaihdosta kyseiseen sävellajiin.
Tai vaikkapa. Sointukulun vi-IV-I-V voi tulkita mollisävellajissa olevaksi, jolloin se onkin i-VI-III-VII. Tosi kätevää.
Voin vaan kuvitella, millaista sekasotkua ne joutuu pyörittämään päässään, jotka tarkastelee musiikkia oikeasti näillä tasoilla ja joille nää eri merkintätavat ei oo vaan yksinkertaisesti lyhenteitä eri (relatiivisille tai absoluuttisille) nuoteille.