Tuttavapiirissäni on viime aikoina tuhahdeltu vapaaehtoisille palkastaluopumisille, joita jotkut hyvätuloiset (ja nyt viimeksi kansanedustajat) ovat jaelleet itselleen. En itse oikein osaa suhtautua niihin mitenkään. Ne ovat tietysti aika symbolisia muutoksia, mutta kuitenkin ystävällisiä eleitä. Jos ne olisi tehty ilman odotuksia jonkinlaisesta vastineesta (kuten kiitollisuudesta tai yhteiskuntarauhasta), niin en oikeastaan osaa nähdä niissä ainakaan mitään vikaa. Firmajohtajan tapauksessa ei tietenkään ole mitään erityistä hyötyäkään siitä, että raha jää firmalle eikä kulkeudu johtajalle.
Vielä oikeampaan suuntaan menee hallituksen solidaarisuus- tai raippaveroksi kutsuttu uudistus, jossa sekä tulo- että pääomaverotusta kiristetään yläpäästä. Tämä muistuttaa enemmän hyvä- ja pienituloisten tasaveroista kohtelua, koska uudistukseen ei liity mitään henkilökohtaista vapaaehtoisuutta, kuten ei liity työehtojen huonontumiseenkaan eikä erilaisten palveluiden ja tukien leikkauksiin.
Se, mikä tietenkin jättää solidaarisuusveronkin aivan symboliseksi, on valtava ero siinä, miten se vaikuttaa todelliseen, elinkustannusten jälkeen käytettävissä olevan rahan määrään. Pienituloisella, vaikkapa eläkeläisellä, asumistuen leikkaus saattaa hyvin viedä puolet kuukaudessa käteen jäävästä rahasta, kun taas suurituloisella pääomaverotuksen nousu vähentää vaikkapa 60000 euron vuotuisista tuloista noin tonnin eikä vaikuta todelliseen toimeentuloon yhtään mitenkään. Niinpä tämä on hyvinansaitsevalle eliitille hyvin pieni hinta, jos sillä tosiaan rauhoitetaan pienituloisten rivit.
Todellisia suurituloisiinkin osuvia säästötoimenpiteitä, josta kuullessani jo oikeasti kohottaisin kulmiani, olisi esim. palkka- ja pääomatuloverotuksen yhdistäminen yhteisen progression alle siten, että ne molemmat lasketaan samanlaiseksi tuloksi ja veroprosentti määräytyy niiden summan mukaan. Tämmöistä tuskin tosin voitaisiin ottaa käyttöön kertaheitolla, koska se lisää joidenkuiden (hyväosaisten) verotusta 30 prosenttiyksikköä. Oman elämän sopeuttaminen uuteen tulotasoon kun vaatii aikaa.
Jään jännityksellä seuraamaan, mitä mahdollisuuksia pienituloiselle jää oman elämänsä sopeuttamiseen. Vai olisikohan se optiopohjainen yleislakko nyt se rivikansalaisen paras suunta?