Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Jossain vaiheessa minua aina suretti, jos näin jossain huonosti toimivan liikkeen. Minua ahdisti niin paljon, että välttelin esim. kahviloita, joissa on ylihintaisia tuotteita, jottei minun tarvitsisi selittää kahvilan pitäjälle, etteivät hänen tuotteensa olleet hintansa väärtejä. Samoin koin harmilliseksi käydä kirpparilla, missä joku oli ylihinnoitellut myytävänsä.
Nykyään olen tullut jonkin verran paremmaksi keksimään toimivia ansaintalogiikoita, ja osaan esim. ehdottaa lapsille sopivaa hinnoittelua, kun nämä haluavat kaupitella jotain. Monet asiat on myös kivempaa ostaa pysyvinä palveluina kuin yksittäin. Ja ihmiset haluavat yleensä maksaa mieluummin etu- kuin jälkikäteen, ja valita itse, mistä maksavat. Niinpä esim. kahvilalle hyvä malli on tehdä hinnat, joilla kahvilassa saa oleskella, juoda teetä/kahvia, tai vaikkapa syödä jäätelöä niin pitkään ja paljon kuin haluaa. Ehkä jopa kausilippuja :)
Tästä tuli mieleeni, että olen miettinyt, pystyisiköhän muodostamaan ajanvietepaikkoja uudenlaisella ansaintalogiikalla: esim. kuukausimaksullisia hengailutiloja tai riehumispaikkoja (à la leikkiluolat). Näitä voisi pitää yllä esimerkiksi osuuskuntana, joka tuottaa palvelut jäsenilleen. Eikö olisi kivaa, jos esim. keskustassa olisi jokin tila, johon voisi vain mennä oleskelemaan, riippumatta, onko siellä mitään tekemistä? Tai puisto, jossa pidetään yllä flengausköysiä, puumajoja ja trampoliineja?
Toinen asia, jota olen miettinyt, on sekä Viidakkokirjasta että Leijonakuninkaasta löytyvä huolettoman elämän ja velvollisuudentunnon vastakkainasettelu.
Elakim: Perinteisesti on ajateltu, että tällaisten tilojen tarjoaminen esim. keskustaan on kaupungin tehtävä kaikille asukkailleen ja vierailijoilleen, maksutta. Epäilyttää kovin ajatus siitä, että vaikkapa puistot tai bulevardit tai torit edellyttäisivät liittymistä johonkin maksulliseen yhteisöön.
atehwa: No, nämä lähestymistavat eivät kai sulje toisiaan pois, niin kuin yksityisten kahviloiden olemassaolo ei ole estänyt tekemästä vaikkapa vanhainkoteihin kahviloita eikä julkisten puistojen olemassaolo ole kokonaan poistanut yksityisiä puistoja. Kunnalla vain on taipumus järjestää palveluita niille, joilla on huonoimmat mahdollisuudet järjestää niitä itse. Tuo oleskelutilahan esimerkiksi on jonkinlainen nuorisotalon vastine aikuisille (tai kaikenikäisille). Ottaisin tällaisen toki mieluusti vastaan, mutta hyväksyn, jos kunta katsoo hyödyllisemmäksi tarjota palvelun nimenomaan nuorille, jos valita tarvitsee.
Olisi mielenkiintoista miettiä, ovatko riehumispuiston ylläpitokustannukset sellaisia, että siitä voisi tosiaan muotoilla kunnallisen palvelun. Mutta itse asiasa yksi syy, miksi yksityisyyden houkutus on tässä suuri, on se, että kunnallisten palveluiden käyttösäännöt ovat myös koko kuntalaisten asia ja siksi yleisessä palvelussa on nähtävissä, että turvamääräykset pursuavat korvista ulos. Palvelun järjestämisessä yksityisesti on järkeä, jottei tarvitsisi puhua koko asukkaistoa puolelleen siitä, millainen palvelu olisi kiva. Aloittaa pienellä porukalla ja haluamallaan tavalla, ja katsoo, millaista porukkaa haluaa tulla mukaan.