Olin pitkän aikaa sitä mieltä, että Anna Puun biisissä Säännöt rakkaudelle on aivan järjettömät sanat. Työtoverini ystävällisesti valisti minua, että kyse on rakastumisesta vakisuhteen ulkopuolelle, ja, lo and behold, sanoissa onkin järkeä: ne ovat sääntöjä, joilla rakkaus yritetään pitää aisoissa. Sanat kuvastavat silti minulle vierasta asennetta, jossa jotenkin glorifioidaan pidättyväisyyttä ja tuskastellaan samalla siitä aiheutuvia vaivoja. Mutta biisi on hyvinkin arvokas asenteen dokumentoija, sillä tämä on meidän aikamme yhteisöllisesti "oikeaksi" hyväksytty tapa suhtautua vakisuhteen ulkopuolisiin ihastumisiin ja siksi hyvin yleinen. (Minun mielipiteeni voi epäsuorasti lukea polyamoria- ja säännöt parisuhteessa -sivuilta.)
Biisissä olevat säännöt on muuten nimetty hauskasti: niitä on ensimmäinen, numero kaks, kolmas, lohduttomin ja viimeinen.
Törmäsin oikeusministeriön nettiäänestystyöryhmän sivulla erittäin mielenkiintoiseen katsaukseen kansainvälisistä sähköisen äänestyksen kokemuksista (http://oikeusministerio.fi/material/attachments/om/valmisteilla/kehittamishankkeet/WoUaAkq2J/Kansainvalinen_vertailu_sahkoisista_aanestyskaytannoista.pdf). Työryhmässä on onneksi mukana EFFI, ja Antti on hyvä edustaja. Minullakin on toki oma mielipiteeni sähköisestä äänestämisestä.