Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Enigman Return to Innocence -biisin video on huomionarvoinen monellakin tapaa. Ensinnäkin tarinat ovat minusta jostain syystä koskettavampia, kun ne kerrotaan lopusta alkuun: alun ihanuus on se, ettei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja on jotenkin surumielistä katsoa ensin, mitä tapahtui, ja vasta sitten, miten siihen päädyttiin. Toteutumattomat mahdollisuudet täyttävät toiseen tapaan jo päätetyn tarinan kuin sellaisen, jota elää mukana. (merkityksetön tarina 2, mahdollisuudet eivät toistu)
Toinen mielenkiintoinen piirre videossa on se, että se on jotenkin... perikatolilainen. Sen hahmoille on hyve, että he ovat yksinkertaisia ja elävät yksinkertaista elämää. Asetelma ei ole sattumalta maaseudun viljelijä-paimenten elämä; maailman on tarkoitus olla mahdollisimman muuttumaton. Heidän viattomuutensa on sitä, että he toistavat ja uusintavat ikuista kaavaa, jossa he kyllä näyttelevät mukana, mutta eivät tee kummoisiakaan päätöksiä. Loppuvideota kohti korostuu rakkaustarinaan liittyvä naivi usko.
Asiasta kukkaruukkuun: katolisen kirkon hallintomuoto on hämmästyttävä. Se on periaatteessa diktatuuri (paavin edikteillä on lain asema), mutta diktaattori valitaan ihan oikeasti vaaleilla. Keskiajalla ja renessanssissa kävi monta kertaa niin, että kardinaalit antoivat äänensä ehdokkaalle sillä ehdolla, että tämä tekee jonkin sopimuksen, jolla siirretään paavilta valtaa kardinaaleille. Yleensä ehdokkaat, paaviksi tultuaan, julistivat sitten saman tien, että moiset sopimukset eivät kyllä koske paavia.