Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Kaamea kiire taas koko päivän. Äh.
Ei ole oikein aikaa kirjoittaa tänne. Sääli.
Olen viime aikoina törmännyt ahkerasti laitapuolen kulkijoihin. Parhaiten jäi mieleen Tampereen asunnoton Rita, joka kulki puna-armeijakokardi päässään ja pyysi sanomaan terveisiä Helsinkiin. En ole koskaan oikeastaan tosissani miettinyt, missä asunnottomat Suomessa viettävät aikansa. Ritan vastaus kuuluu: paskahuusseissa, putkassa, rapuissa.
Surrealismi-sivulle oli lisätty teinikommentteja. CVS:sta vanha versio.
Muistutuksena, linkkejä omille sivuille saa vapaasti lisätä tänne: wiki solution to the search engine challenge
Opettaja-lehdessä oli Taloudellisen Tiedotuskeskuksen (http://www.tat.fi/) opetusmateriaalina mainostamaa propagandaa. Huhhuh.
Ajattelin panna vaalikoneen kysymykset ja mielipiteeni niistä vaalikeskustelu-sivulle.
Luottokunta oli lähettänyt meille kasan esitteitä siitä, kuinka digitaaliset maksupalvelut toimivat, ts. minkälaisia rajapintoja Luottokunta tarjoaa webbikaupoissa tehtyjen luottokorttitilausten kirjaamiseen. Tämä oli hyvin valaisevaa, koska aikaisemmin päivällä olin ihmetellyt sitä, että domaineja pystyy ostamaan tiedoilla, jotka eivät käytännössä vastaa allekirjoitustani. Vastaus on luottokortin etäkaupan käyttöehdot.
Koko perjantai kului käytännössä siihen, kun kuljin keskimmäisen lapseni kanssa ympäri kaupunkia selvittämässä, miten yritykselle saa hankituksi Business Eurocardin. Jonkin verran pyyhkeitä Ålandsbankenille, jonka asiantuntija vakuutti kiven kovaan, ettei vakuustilin panttaussitoumusta voi tehdä pankissa, koska se on Luottokunnan ja asiakkaan välinen sopimus. (Sehän on oikeasti asiakkaan yksipuolinen sitoumus, ja koska Luottokunta ei voi säilyttää konkreettisia vakuuskirjoja, pankin on tarjottava jokin keino säilyttää vakuustalletuksen kirja.)
Matkan varrella vastaani tuli taas kerran tuttu kerjäläinen, nainen, joka aina pyytää rahaa ruokaan. Hänellä on selvästi todellinen hätä, mutta toisaalta hän on aina uudestaan kadulla... Hänellä ei selvästi ole aavistustakaan, miten järjestää elämänsä siten, että saisi tarpeeksi ruokaa. Pitäisi kysyä, millaista hänen elämänsä on.
Viikonloppuna näin pitkiä unia kunnollisuusahdistuksesta.
Olen huomannut, että maassa olevat roskat ovat hyvin usein sellaisia tavaroita / sellaisten tavaroiden pakkauksia, joita minulla ei ole minkäänlaista intressiä ostaa: kaljapulloja, hampurilaispakkauksia, pahvimukeja, valmiskarkkipusseja, limonadipulloja. Ja, koska tuntuisi typerältä vain tyylin takia olla keräämättä niitä, niin meillä on sitten lastenrattaissa joskus kyydissä kaljapulloja ja muuta, mihin ei muuten koskisi pitkällä tikullakaan. (Voi Tiku-parkaa.)
Tämä päivä on ollut tosi täynnä kulkemista paikasta toiseen ja sosiaalisia kontakteja.
Yritin repiä irti kaiken ilon siitä, että kävin kondomiostoksilla rattaissa kolme nukkuvaa lasta.
Sain hetkellisen inspiraation puhuttuamme äänisynteesistä erään tuttavani kanssa, ja päätin panna tänne pienen tee se itse -äänisynteesi -sivun.
Lisäsin sisällön stereotypia-sivulle, koska joku oli yrittänyt perustaa sen, muttei ollut antanut sille järkevää sisältöä.
Kirjoitin sähköpostiviestin, jossa käytin hippokraattisempi-sanaa kiertoilmauksena, joka tarkoittaa "parempi, mutten jaksa perustella, miksi". Tulin jälkeen päin siihen tulokseen, ettei hippokratia voi tarkoittaa mitään järkevää. Muutama haku googlella varmisti epäilykseni.
Päädyin keskustelemaan erään työkaverini kanssa uskonnollisesta ajattelusta. (Aihetta liippaa läheltä sivu tieteelliset teoriat mystiikkana.) Luulen, että onnistuin ajamaan läpi kolme pointtiani:
Tähän liittymättä, vaimoni ja minä taitoimme peistä siitä, mitä kristillinen kaste mahtaa merkitä. Päädyin selailemaan raamattua; tulos oli lähinnä hämmentävä... (pari duunikaveriani sanoisi: told you so, miksi vaivata päätään fuulalla... mutta jos on kristityn kanssa naimisissa, on vähän vaikea suhtautua kristinuskoon, ikään kuin sillä ei olisi merkitystä.)
Ajattelin julkaista Unix-peruskurssin opintomonisteen siltä osin, kuin olen ehtinyt kirjoittaa sitä, josko vaikka saisin kommentteja.
Lapset tekevät ihania höpsöttelyjä omin päin. Keskimmäinen yrittää luoda kontaktia uuteen vauvaan tunkemalla sen suuhun nokkahuilua.
Olen työn puolesta joutunut / päässyt tutustumaan Red Hat 9 -jakeluun. Se ärsyttää yllättävän vähän, kun ottaa oikean asenteen (tarkoittaa, että RH ei yritäkään tehdä asioita oikein / arvattavasti, vaan yrittää luoda oman melko johdonmukaisen lopputuloksensa, joka toimii itsekseen oikein niin pitkälti kuin mahdollista).
Tätä ennen viime kokemukseni Red Hateista oli versiosta 5.2 (vai 6.2? sitä unohtaa...), ja se oli paska. Siinä oli juuri keksitty tämä pyrkimys helppokäyttöisyyteen, joten se oli täynnä ties minkälaista graafista hilavitkutinta, jotka toimivat miten sattuu, aiheuttivat sydänkohtauksia käyttöliittymäsuunnittelijoille ja tekivät asioita väärin.
Minulla on edelleen tunne, että Debianissa on selkeämpi visio (tai policy) siitä, mitä paketin oikeastaan kuuluu tehdä. Minulla on yhä rpm:a asentaessa olo, etten oikein tiedä, mitä sieltä ilmestyy... kun ei ole vakiintuneita käytäntöjä. Ja Debianissa minua taas joskus ärsyttää se, että esim. /usr/share/doc/foobar:n alla on olennaista tietoa siitä, miten paketin saa toimimaan, ja jonka tiedon olisi ihan yhtä hyvin voinut toteuttaa postinst-skriptissä. Miksi vasiten vaivata ihmisiä ottamaan selvää jotain asentaessaan, miten se saadaan toimimaan kunnolla?
Kuten päivitystauosta (ehkä) saattoi arvata, olen viettänyt viime päivät kätilöopistolla: kolmas lapseni syntyi. Nimeksi tullee Utu, hyvänlainen jötikkä syntyessään. Ollut mukavaa, kun on saanut viettää aikaa lastensa kanssa.
Ehdin tämän sähellyksen ohessa ilmoittautua HYY:n edustajistovaaliin ehdokkaaksi. En tiedä, oliko hyvä ajatus, mutta kuitenkin.
Pikalinkit: