Literaali on "sananmukainen tieto" (tieto eli data), joka on ohjelman joukossa, esimerkiksi luku 3 tai merkkijono "jee". Esimerkiksi ilmauksessa x + 1 saa +-operaattori kaksi argumenttia, joista toinen tulee muuttujasta x ja toinen literaalista 1.
Teknisesti ottaen literaali on primitiivi, joka ei tarvitse (eikä voi ottaa) syötettä ja jonka tuloste on aina sama. Esimerkiksi ohjelmassa luvun 3 arvo on aina 3, ja tätä voi sitten taas käyttää syötteenä muille ohjelmille (kuten +:lle) kompositioperiaatteen mukaisesti.
Kielelliseltä kannalta literaali on erikoinen nimi: nimi, joka nimeää referenttinsä kertomalla täysin, mikä sen referentti on. Siinä, missä muuttuja x tarkoittaa "asia, jonka nimi on 'x'", literaali [1,2,3] tarkoittaa "lista, jossa on luvut 1, 2 ja 3 tässä järjestyksessä, eikä mitään muuta". Arkikielessäkin voimme viitata (kuvitteelliseen) asiaan esimerkiksi sanomalla "eläin, jolla on kolme jalkaa ja yksi sarvi".
Kielen ihmeellisyys on, että kun jotain on näin nimetty, sitä voi käsitellä puhumalla siitä. Esimerkiksi voimme sanoa: merkkijonon "hei hurjaa" toinen sana on "hurjaa". Tietokoneessa käsitellään jatkuvasti tietoja, jotka luodaan nimeämällä eli selittämällä mitä ne ovat. Esimerkiksi kun kirjoitamme tekstiä (vaikkapa "abrakadabra") tekstieditorissa, sanomme tietokoneelle käytännössä: muista teksti, jonka sisältö on "abrakadabra". Sitten, kun talletamme tekstin, annamme sille toisen nimen (tiedoston nimen). Mutta ennen kuin teksti on talletettu, sen ainoa nimi on "teksti, jonka sisältö on 'abrakadabra'".
(Takaisin ohjelmoinnin käsitteet -sivulle.)