Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 26.10.2026) Paluumatkalla neljäs lapseni suostui pelaamaan korttia ajankuluksi. Ensin pelattiin vaan kasinoa, mutta sitten sain opettaa lasta pelaamaan ginirommia (eli "viittäsataa").
Mulla on huonoja kokemuksia siitä, että pelaan aloittelijoiden kanssa ginirommia. Siinä tuppaa tulemaan sellaisia tuloksia kuin 100--0 -- tai oikeastaan 34--(-12). Neljäs lapseni ei kuitenkaan piittaa siitä, että häviää. Tai onhan hän varmaan tyytyväinen voittaessaan, mutta häviäminen ei saa häntä lopettamaan pelaamista eikä pilaa hänen pelikokemustaan.
Lapseni voitti ekan jaon, panin sen onnen piikkiin ja olin tyytyväinen. Lapseni voitti tokan jaon tosi samalla tavalla; mietin miten hän saa lopetetuksi jaon niin nopeasti. Loppujen lopuksi lapseni voitti ekan pelin noin kuudesta jaosta kaikki paitsi yhden. Yhdessä jaossa kävi sellainen ilmiö jonka olin nähnyt aiemminkin (että vähillä korteilla pelaava ei millään pääse eroon lopuista korteistaan), mutta kaikissa muissa lapseni sai lopetettua pelin ennen kuin pystyin hyödyntämään sitä, että mulla on enemmän kortteja kädessä (ja sitten ne käsikortit tulee miinuksiksi, kun toinen lopettaa).
Pohdin pelin aikana vähän ääneen, mitä vastustajani tekee eri tavalla. Kerran lapseni mietti ääneen poistokorttia valitessaan: "mitähän korttia ei tarvitsis", johon totesin "tai mistä ei olis mulle hyötyä". Siinä näkyi ainakin ero ajatustavassa. Mennessäni nukkumaan mietin, että meillä, meidän perheessämme, ei ollut ehkä koskaan aiemmin tosissaan yritetty lopettaa peliä nopeasti, oli ajateltu ettei sitä voi tehdä tahallisesti tai ainakaan tarpeeksi tehokkaasti.
Seuraavana päivänä pelasin omaa kättäni kehittäen ja pyrkien lopettamaan, ja tulokset oli parempia. Olin tosi iloinen opettavaisuudesta. Helposti käy niin, jos kaikki uskoo, että kannattaa pelata tietyllä tavalla, ettei tule koskaan todistetuksi, ettei se ole paras tapa. Usein se, että on tottunut pelaamaan tietyllä tavalla, varmistaa että toteuttaa muut tavat huonosti tai puolivillaisesti ja koska niistä on vähänlaisesti kokemusta ja kaikki kokemukset on kielteisiä, on helppoa tuudittautua ajattelemaan, ettei se tapa vain kannata.
Mutta oon ylpee siitä, että edes tässä yksinkertaisessa asiayhteydessä (pelissä) sain vähän analysoitua sitä, mikä ei toimi. Se on tosi vaikeeta. On vaikeeta tietää, mikä mättää, kun jokin mättää. Mitä mä teen väärin? Mitä elämässä tekee väärin? On tosi vaikeaa erottaa se kohta, josta huono lopputulos kaikkein eniten johtuu.
Mutta koska ihmiset ei pidä totuudesta, yleensä ne kuluttaa enemmän vaivaa todistaakseen että maailma on väärässä ja se mitä ne teki oli parasta mahdollista, kuin miettiäkseen, millainen maailma on.