Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tyttäreni leikkii pelikorteilla: "Kuningas hoi, olet aika julma: siinäpä on sun sydämesi pulma." Ja toisessa kohtaa: "He kalliolle kiipeevät nukkumaan mennen, ja siellä he nukahtavat tähtiä ennen."
Minulla on kerrankin läppäri mukana mökillä, niin pääsin kirjoittamaan puhtaaksi kaikki mökkipäiväkirjassa olleet tarinat: tarina Hanumanista, Arudan ja Kaunotar, kolmisilmäinen sammakko, Tulentuntija.
Galleriaa kierrellessäni olen miettinyt, että vaikutelmat, jotka ihmiset antavat itsestään galleriassa, voisi helposti luokitella ainakin muutamalla akselilla. Yksi selkeä jako on niiden ihmisten välillä, jotka eivät jaksa olla pirteitä, ja niiden, jotka eivät jaksa synkistellä. Itse kuulun jälkemmäiseen luokkaan ja pienehköstä aineistosta olen saanut käsityksen, että molemmissa on kyse yleensä nimenomaan viitsimisestä, eli siitä, kumpi tuntuu rasittavammalta.
Toinen selkeä jako on niiden välillä, jotka puhuvat kauniisti, suoraan tai pilaillen. Näistä voisi ehkä tehdä jonkinlaisen luonneluokittelun roolipelin luonnejärjestelmää varten (niin että esim. "kaoottisen neutraalin" sijaan meillä olisi "pessimistinen pilailija"). Jostain syystä tosin ihmiset eivät usein ole kovinkaan innostuneita pelaamaan pessimistisiä hahmoja.
Merihaan merellinen puoli realisoitui harmillisella tavalla: yöllä asunnossa oli käynyt lintuja, jotka olivat syöneet voita voikupista ja paskoneet lattialle. X^P
Huhhuh, millaisia pesuaineita jotkut käyttävät. Itse ostan aina hajustamatonta pesuainetta, koska inhoan "raikkauden tuoksua", jota pesuaineisiin pannaan. Eilen pesutuvassa joku oli jättänyt pesuaineet koneeseen, joten ajattelin, että mitä hittoja, pestään nyt sitten noilla. Avatessani ohjelman valmistuttua pesukoneen tajusin tehneeni virheen. Aivastelin koko loppupäivän kotona, kun pyykit kuivuivat. Ihmeellisiä myrkkyjä.
Voisin lisätä unipäiväkirjaan vaihteeksi poikani unen.
Ostin eilen kierrätyskeskuksesta Bomfunk MC's:n albumin In stereo, vieläpä erityisedition jossa on remix-levy. Remixejä en ole ehtinyt kuunnella, mutta tämä albumi on itse asiassa ihan mielettömän hyvä. Jos joku dissaa niin haistakoon. Huomatkaa "nolo musiikki" listassa, johon olen kerännyt irc-gallerian kannatettavia yhteisöjä.
Nyt on ehkä kasautunut tarpeeksi tunnetta sen kirjoittamiseen muistiin, mihin oikein pyrin. Tai sitten ei.
Eilen oli hämmentävä asioiden selviämisten päivä: huomasin päässeeni läpi tentistä, josta luulin, etten pääsisi; sen tähden sain jatketuksi vuokrasopimukseni vuodella; ja kandintutkielmanikin taisi valmistua.
Tänään sain peräti jätetyksikin kandintutkielmani. Panen sen kiinnostuneita varten ainakin joksikin aikaa saataville (http://members.sange.fi/~atehwa/theory-induction.pdf). Huomatkaa, että tämä ei ole hyvä kandintutkielma: se on liian kunnianhimoinen, liian laaja-alainen ja siinä on liikaa omaa kontribuutiota. Toisin sanoen, se on kandintutkielmaksi kaikin tavoin liian suuritöinen, paitsi että se ei ole liian laaja (sivumäärä vastaa laitoksen suosituksia). Kandintutkielmassa ei ole tarkoitus kirjoittaa tieteellistä artikkelia, vaan osoittaa kykynsä tieteellisen tekstin kirjoittamiseen ylipäänsä (järkevä rakenne, viittaukset jne.)
Sitten yritän hoitaa Hietalahdesta pöytäpaikkaa -- mentäisiin sinne myymään tavaraa yhdessä tuttujen ja lasten kanssa. Jos haluatte itse joskus tehdä saman, tässä tämänhetkiset yhteystiedot: paikkoja voi tiedustella Hietalahden hallivalvojilta 09-310 71396; pöytä maksetaan varauksen yhteydessä, joten varaus pitää tehdä paikan päällä Hietsun kauppahallissa arkisin 10--17 tai la 8--15.
Olin sunnuntaina vittuuntunut ja ahdistunut, enkä oikein tiennyt, miksi. Luulin, että kyseessä oli harmistuminen omaan kykenemättömyyteen ihmissuhdeasioissa... Tänään kuitenkin tuli ihan hillitön ärtymys ihan pienestä syystä, ja nyt tajusin syyn sunnuntaiseenkin vitutukseen. Kyseessä on eräänlainen avioerovitutus.
Kun ei ole pitkään aikaan tietynlaisten ihmisten kanssa tekemisissä, unohtaa, että heitä on olemassa. Olen kevään mittaan parikin kertaa yllättynyt, kuinka helppoja tai vaikeita jotkut asiat voivat olla tietyissä piireissä. Olin esimerkiksi tottunut pitkään elämään ihmisten kanssa, jotka eivät halua tehdä mitään höpsöä. Sitten satuin menemään bileisiin, joissa ihmiset höpsöilivät samaan tapaan kuin mihin minä olin tottunut noin 18-vuotiaana. Oli kuin olisi tullut kotiin.
Toisaalta, joskus saa muistutuksia siitä, että joillekuille tuottaa vaikeuksia sanoa suoraan, jos heitä harmittaa jokin. Ja jotkut ihmiset harmistuvat asioista, jotka ovat minulle käsittämättömiä: esimerkiksi se, että tyttö-/poikaystävä jää jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa kahdestaan jossain tilanteessa. Ihmisten sosiaaliset odotukset muodostavat todellisuuksia, joiden monimuotoisuus tuntuu lähes rajattomalta. Ja toisaalta, niin omituista elämäntapaa tuskin onkaan, ettei loppujen lopuksi onnistuisi löytämään viiteryhmää, joka elää suunnilleen samalla tavalla. Mundiksetkin ovat omituisia pienillä tavoilla, joita on vaikeampaa huomata.
Olen hiukan kyllästynyt epäilemään itseäni ja ideaalejani, ja olenkin sen sijaan päättänyt kantaa ylpeänä kaiken sen viiriä, mihin uskon ja mistä nautin. Minä olen elänyt kauan niin kuin olen hyväksi nähnyt; ja vaikka haluaisin olla jokainen ja elää kaikilla tavoin, en siihen koskaan pysty. Elämäni aikana olen ehtinyt huomata monta asiaa sekä omassa että muiden käytöksessä, jota nämä eivät olisi ilman kontrastia huomanneet. Minä tiedän, ettei kukaan ole normaali. Minä itse olen sitä, mikä vaikuttaa minulle itsestään selvältä. Mutta nyt olen ylpeä vasta passiivisesti. Kiireet ensin pois alta.
Asiaan lähes liittymättä: useille tuottaa hankaluuksia käsittää pitkien todistusten seuraukset; usein kyse on modaalivirheistä.
Enpä ole paljon viime aikoina ehtinyt kirjoittamaan, koska olen väsännyt kandidaatintutkielmaa (ja muita opiskeluhommia) tulenpalavalla kiireellä. On ollut jännää huomata, miten kaikkeen, mitä ei tee jatkuvasti, kehittyy jonkinlainen aloituskynnys. On raskasta edes alkaa kirjoittaa artikkelin toista osaa, jos on tottunut toisen osan kirjoittamiseen.
Tänään näin aivan hirmu suloisen tytön ja juttelin hänen kanssaan vähän. Olen viime aikoina miettinyt paljon, mitä eri suhtautumistapoja minulla on ihmisiin. Myönteisiä suhtautumisia on hämmästyttävä liuta. Olen pohtinut tosissani mahdollisuutta, etten spontaanisti suhtaudu romanttisesti kehenkään. Mutta ei se ihan niinkään liene...
Pikalinkit: