Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Raixen muodoissa on pyritty yleiskäyttöisyyteen, ja monet niistä ovatkin käytettävissä monella tavoin. Koska lauseroolipäätteiden ja sanaluokkapäätteiden välinen raja ei ole kovin selvä, niitä pidetään yhdenveroisina.
Päätteen voi liittää Raixessa kolmella tavalla: korvaamalla sanan edelliset loppukonsonantit muodon ominaiskonsonanteilla (yleisempi) tai liittämällä sen sanaan, joko välivokaalin kanssa tai ilman (joskus pakollista selkeyden vuoksi). Konsonanttia korvattaessa pääte otetaan samasta soinnillisuusluokasta kuin mistä alkuperäinenkin oli. Vokaaliloppuisiin sanoihin vain lisätään soinnillinen pääte perään, joskin joissain muodoissa on erillinen pääte vokaaliloppuisille sanoille.
Raixessa käytetään yleensä päätteitä vain, jos ne ovat selkeyden kannalta välttämättömiä. Jos sanan kieliopillisen aseman voi päätellä kontekstista, pääte jätetään usein pois.
Tässä taulussa on listattu muodot, niiden loppukonsonantit ja muodon merkitys. Ensimmäinen loppukonsonantti on soinnitonloppuisille sanoille, toinen soinnillisloppuisille, kolmas vokaaliloppuisille. Jos kolmas puuttuu, se on sama kuin toinen; jos toinenkin puuttuu, molemmat ovat sama kuin ensimmäinen. Päätettä edeltävä plus-merkki ilmaisee, että pääte ei ikinä korvaa, vaan se liitetään sanan loppuun.
subjektiivi||h, l
||Subjektiivi ilmaisee lauseen aiheen, joka on usein (muttei läheskään
aina) myös kieliopillinen tekijä. Se ikään kuin irrottaa pääsanansa
muusta lauseesta ja pyrkii herättämään kuulijoiden mielenkiintoa.
Aihetta ei toisteta peräkkäisissä lauseissa, vaan subjektiivilla
erotettuja sanoja käytetään yleensä vain aiheen tai ajatuspainotuksen
vaihtuessa.
perfekti||t, d
||Perfektiä käytetään yleisluontoisena menneen ajan ilmaisimena, ja se
liitetään yleensä lauseen aiheeseen. Jos lauseessa ei ole aihetta, sen
voi liittää tekoonkin.
akkusatiivi||x, r
||Akkusatiivi ilmaisee lauseen tekemisen kohdetta. Se on varsin usein
tarpeeton, koska lauseesta voi muutenkin ilmetä, mikä on sen kohde.
Joissain tilanteissa akkusatiiville on kuitenkin käyttöä selkeyden
nimissä.
predikatiivi||+s
||Koska Raixesta puuttuu kopula, predikatiivia käytetään ilmaisemaan,
että sana on subjektin ominaisuus ja että lauseen tarkoitus on ilmaista
tämän ominaisuuden olemassaoloa. Predikatiivin ja indeksiivin
yhdistelmää käytetään ilmaisemaan omistusta.
indeksiivi||n
||Indeksiivi on eräänlainen käänteinen genetiivi. Se ilmaisee pääsanansa
olevan omistettu. Vaikka muut määreet Raixessa ovat pääsanansa edellä,
omistaja seuraa indeksiivissä olevaa sanaa. Jos taas kyse ei ole
varsinaisesta omistamisesta, omistaja sijoitetaan omistetun määreeksi
(kvalitatiivin avulla). Postpositiot liitetään yleensä indeksiivin
avulla. Indeksiiviä ei saa jättää ilmaisematta, sillä on selkeyden
kannalta olennainen vaikutus.
interrogatiivi||nt, nd
||Interrogatiivilla ilmaistaan epäilyksen kohdetta. Tässä muodossa oleva
sana ei ole väite vaan olettamus tai jopa arvaus. Interrogatiivin
varsinainen merkitys riippuu lauseen moduksesta.
notatiivi||st, zd
||Notatiivi on tarkoitettu huomion kiinnittämiseen. Se yksinkertaisesti
painottaa pääsanaansa. Se on jonkinlainen kieliopillinen vastine
korotetulle äänenpainolle.
reatiivi||c, g, w
||Reatiivi kuvaa pääsanansa olevan asia. Sitä käytetään ilmaisemaan,
että pääsana on itsenäinen ydinsana. Reatiivia ei tule käyttää verbiin,
joka on sivulauseen predikatiivina: tässä tapauksessa käytetään
nominalisaationomineja.
kvalitatiivi||p, b, m
||Tavallisin tapa ilmaista, että pääsana on ominaisuus. Ilmaisee, että
pääsana on määrittämässä jotain asiaa, eikä siis ole itsenäinen
lauseenjäsen. Muitakin tapoja johtaa ominaisuussanoja on olemassa; ne
ilmaisevat koostumusta, puutetta, alkuperää ja niin edelleen.
Kvalitatiivi ilmaisee pelkkää aiheeseen liittymistä. Verbeistä tehdään
partisiippeja liittämällä ne pääsanansa eteen - ne eivät tarvitse mitään
muotoa. Kvalitatiivin liittäminen verbiin merkitseen teon tyypillisyyttä
määriteltävälle.
genetiivi||mpa, mba, mma
||Genetiivi kuvaa koostumusta tai alkuperää. Suomessa vastaava (mutta
harvemmin käytetty) ilmaus on johdin "-inen", esimerkiksi "puinen".
relatiivi||mpi, mbi
||Kuvaa yhdenvertaisuutta, samankaltaisuutta tai vaihdannaisuutta.
abessiivi||pep, beb
||Kuvaa, että asiassa ei ole pääsanan tarkoitetta.
transformatiivi||fis, vis
||Ilmaisee muutosta pääsanan kaltaiseksi (esim. vihreä -> vihertyä)
refleksiivi||wc, wg
||Muuntaa verbin transitiivisuutta. Esimerkiksi jos pääsana ilmaisee
tekemistä, tuloksena oleva johdos ilmaisee tehdyksi tulemista.
oblikatiivi||nno
||Tämä johdin ilmaisee epäsuoraa aiheuttamista. Sitä käytetään
useimmiten verbeissä, mutta muutkin käyttötavat ovat mahdollisia.
Erityisesti sitä voi käyttää kreatiivin kanssa merkityksen
lieventämiseksi.
modatiivi||f, v
||Kuvaa pääsanan olevan tapa. Modatiivia käytetään yleensä ilmaisemaan,
että pääsana on lauseessa lisämääreen asemassa. Ominaisuussanan eteen
voi liittää tapasanan, jolloin tästä tulee ominaisuussanan määre.
Verbeilläkin on omat tyypilliset päätteensä: ne loppuvat yleensä vokaaliin tai konsonanttiin S.
Yleisesti ottaen muodot tulkitaan vasemmalta oikealle: esimerkiksi -nnombi tarkoittaa "yhtä hyvä kuin että aiheuttaa", kun taas -mbinno merkitsee muuttamista vertaiseksi (nämä ovat vain yhdet mahdolliset tulkinnat). Muoto, joka kokonaan peittää edellisen muodon merkityksen, korvaa edellisen päätteen, jos mahdollista.
Tarpeellisia päätteitä voi olla niin paljon, että niiden yhdistelmät tulevat ääntämiskelvottomiksi. Tällöin väliin voi lisätä vokaalin y.
Pikalinkit: