Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Raixe qemissa on usein useampi kuin yksi tapa ilmaista jokin asia. Näissä tavoissa on pieniä vivahde-eroja, joista aloittelevan puhujan ei tarvitse yleensä välittää. Raixea pystyy puhumaan hyvin tarkasti, siten ettei ole pienintäkään väärinkäsityksen mahdollisuutta, ja toisaalta hyvin epämääräisesti, jos ei ole viitseliäimmillään tai haluaa kuulostaa luonnolliselta.
Perusperiaatteet ovat hyvin selkeitä. Määreet edeltävät määriteltäväänsä, joten sivulause edeltää päälausetta, aihe virkettä, määreet pääsanaa. Tähän on kuitenkin muutamia (hyvin perusteltuja) poikkeuksia:
Virke :== peruslause | käänteislause | määrelause | vaillinaislause
peruslause :== modus aihe tekijä määreet teko kohde
käänteislause :== modus aihe tekijä määreet kohde(akkusatiivi)
teko
määrelause :== modus aihe määreet [kohde(akkusatiivi)] teko
ominaisuusmäärittely
vaillinaislause :== modus aihe määreet [kohde(akkusatiivi)] |
huudahdus
aihe :== asia(subjektiivi)
tekijä, kohde :== asia
ominaisuusmäärittely :== asia(predikatiivi)
teko :== tekosana
määreet :== määre määreet
määre :== ominaisuudet tapasana
asia :== ominaisuudet tarkenteet ydinasia
tarkenteet :== tarkenteet asiasana
ydinasia :== asiasana | asiasana(indeksiivi) omistaja
omistaja :== pikkusana | asia
ominaisuudet :== määre ominaisuus ominaisuudet
ominaisuus :== asiasana(kvalitatiivi) | ominaisuussana | sivulause
sivulause :== käänteislause | määrelause | ominaisuuslause
ominaisuuslause :== modus aihe määreet [kohde(akkusatiivi)]
teko(indeksiivi) tekijä
Lauseita on siis rakenteeltaan viidenlaisia: tavallisia, käänteisiä, määrittäviä, vaillinaisia ja lisäksi vain sivulauseiksi kelpaavia tekijän osalta käännettyjä lauseita. Jokaisella näistä on omat rakenteelliset ominaispiirteensä, ja lisäksi joillain on semanttisia ominaispiirteitä - erityisesti määrittävillä lauseilla. Kielioppi on suunniteltu siten, että melkein jokainen sanottavissa oleva asia on virke.
Tavallisen ja käänteisen lauseen ainoa varsinainen ero on kohteen paikka. Tavallisessa lauseessa se on teon perässä ja akkusatiivin käyttö on redundanttia. Käänteinen on taas oikeastaan järjestykseltään loogisempi lause, sillä siinä kohde edeltää tekoa. Lauserakenne on kuitenkin jäyheämpi muunmuassa siksi, että se edellyttää akkusatiivin käyttöä, eikä niin yleinen kuin tavallinen lauserakenne (mistä nimien valinta).
Määrelauseelle on ominaista se, että sen asiasisältö on (mahdollisen toiminnan ohella) ominaisuuden yhdistäminen johonkin asiaan. Tällaisessa lauseessa kerrottava ominaisuus on predikatiivissa.
Ominaisuuslauseen rakenne on suunniteltu siten, että se selkeyttää sanojen välisiä suhteita, kun lause on toisen lauseen keskellä.
Melkein mikä tahansa ilmaus, joka ei sisällä tekoa, on joko vaillinaislause tai määrelause. Jos useampia yhteenliittyneitä asioita ilmaisee elliptisesti, vaillinaislauseen määrittely kertoo niiden järjestyksen.
Itse asiassa predikatiivi on tapa muuttaa asia teoksi. Niinpä määrelauseet, joissa on myös teko, ovat väitesisällöltään kahtalaisia.
Asiasanan merkitystä voi tarkentaa ominaisuusmäärittelyillä. Pääsanaa edeltävät välittömästi tarkenteet, jotka vastaavat suomen yhdyssanojen ensimmäistä osaa. Näiden edellä ovat ominaisuudet, joita voivat olla sivulauseet tai sellaisenaan ominaisuutta ilmaisevat sanat.
Tarkenteet eroavat merkitykseltään ominaisuuksista jonkin verran. Ne ilmaisevat pysyvämpää attribuutiota, jota vailla esine ei olisi itsensä. Ominaisuudet taas kuvaavat asiaa sellaisena kuin se on viitatulla hetkellä.
Koska sivulauseen ainoa kieliopillinen paikka on ominaisuuden kohdalla, sellaisenaan virkkeeseen tuotavat sivulauseet liitetään erityisillä asiasanoilla, niin sanotuilla nominalisaattoreilla.
Pikalinkit: